Maalattu puulattia

Vihdoin se on taas löytynyt, nimittäin into remontoida. Hetki meni ennen kuin jaksoin taas aloittaa, mutta nyt olenkin saanut taas paljon aikaiseksi ja innolla aina odotan työpäivän jälkeistä uurastusta. Tämä on toki vaikuttanut blogin ylläpitämiseen, koska aika ei ole vain riittänyt aivan kaikkeen. Useampana iltana olen löytänyt itseni koneelta, mutta kylläkin naama kiinni näppikseltä... Uni on kummasti yllättänyt kesken kirjoittelun.

Meidän uuden kodin yläkerrassa on vanhat puulattiat, jotka hiottiin ja maalattiin. Hiomisen jälkeen tuli tunne etten olisi halunnutkaan maalata lattioita, mutta keittiön purkamisen vuoksi lattioita jouduttiin paikkailemaan ja tästä syystä päädyttiin kokonaan peittävään maaliin. Lisäksi isoin tekijä lattian maalamiselle oli meidän valkoinen koira, jonka karvojen näkyvyyttä lattiapinnassa haluttiin minimoida. Vaikka meillä imuroidaan usein, kulkeutuu karvoja silti joka paikkaan. Useammassa kodissa koettujen lattiamariaalien ja -värien jälkeen päätös värin suhteen oli helppo. Valkoinen oli ainoa vaihtoehto.

Lattia siis alkuun hiottiin ammattilaisen toimesta, koska pinta oli mennyt edellisten asukkaiden sekä remontin myötä erittäin huonoon kuntoon. Hiomista ennen sekä sen jälkeen lattia puhdistettiin tarkasti. Lattia maalattiin aluksi kahteen kertaan Tikkurilan Multistop -eristepohjamaalilla, joka peittää hyvin ja estää oksakohtien kellastumisen. Kaksi viimeistä kerrosta maalattiin Tikkurilan Betolux Akvalla, joka on vesiohenteinen peittävä maali. Sävynä paperi. Multistopin avulla lattian pitäisi pysyä paremmin valkoisena ja kestää paremmin kulutusta.

 

Nyt meillä on yläkerrassa ihana valkoinen vanha puulattia, jota narisee kävellessä ja tuntuu mukavalta jalan alla. Muutaman viikon asumisen jälkeen emme ole huomanneet kulumisen jälkiä, vaikka lattia on joutunut heti kovaan testiin lasten ja koiran myötä. Lopullisen kestävyyden näemme kuitenkin pidemmän asumisen jälkeen.

Turvallista koulumatkaa tällä viikolla aloittaville pienille koululaisille!

psst... tämä ei ollut maksettu mainos

Makuuhuone?

Meillä on tällä hetkellä "makuuhuoneessa" vähän erilainen tunnelma. Petaus on tuttuun tyyliin rento, päiväpeittoa ei ole,  täkit on vain nakattu sivuttain vuoteeseen, tyynyjä reippaammin. Ehkä muistuttaa edellisen kodin makuuhuonetta, mutta on itseasiassa aika kaukana siitä.

Nimittäin meidän "makuuhuone" on keskellä olohuonetta, heti ruokapöydän vieressä. Tämä johtuu siitä, että alakerran remontti jatkuu edelleen. Tähän tilanteeseen ollaan jo tuttu, mutta onhan tämä vähän outoa kun vieraita tulee käymään. Onneksi meidän ystävät eivät välitä :)

Alakerran makuuhuoneen tunnelmasta on tarkoitus tehdä tummempi, uhmaten pieniä ikkunoita. Onneksi aina voi maalata uudelleen, jos luonnonvalon vähyys alkaa ahdistamaan. Olen pitkään haaveillut tummemmasta makuuhuoneesta ja nyt sellaisen saan. Toki osa seinistä tulee olemaan valkoisia, jotta emme joudu aivan pimeässä olemaan työhuoneen puolella. Ikkunat kun ovat oikeasti pieniä ja ehkä vähän erikoisia.

Ihana blogiystäväni Tanja tulee tyttärensä kanssa meille kylään, joten parempi siirtyä seurustelemaan.

Oikein ihanaa viikonloppua <3

Uusi sohva

Nyt päästään vihdoin kurkkaamaan olohuoneeseen, jota olen jo hieman ehtinyt sisustamaan. Tilasin nimittäin jo heti talon ostamisen jälkeen meille sohvan. Kerroin miehelleni yhden ehdon talon ostamiselle, meille tulisi uusi sohva. Vanha sohva oli palvellut meitä jo monia monia vuosia, koska se on ostettu ensimmäiseen omaan kotiini. Vieläkään en päässyt vanhasta eroon, sillä tarvitsemme sitä väliaikaisesti alakerran takkahuoneessa. Tämä uusi sohva saapui meille siis jo huhtikuussa ja siitä lähtien se on pötkötellyt muoveissa varastossa odottelemassa talon valmistumista.

Siinä se nyt komeilee. Meidän uusi ihana sohva, Hakolan Cosy, jonka on suunnitellut Annaleena Hämäläinen. Niin kaunis ja niin mukava istuttava.

Ihastuin Hakolan upeaan osastoon vuosi sitten Habitare-messuilla, enkä ole enää niiden messujen jälkeen unohtanut kyseistä kotimaista perheyritystä. Hakolalla on toinen toistaan upeampia sohvia ja muita huonekaluja. Ja tästä syystä en yhtään ihmettele miksi perheyrityksen suosio on kasvanut viimeisen vuoden aikana ja myös moni muu on huomannut tämän kauniin sohvan. 

Sohvan valintaan vaikutti ulkonäön lisäksi myös se, että kankaiden piti olla ehdottomasti pestävät. Halusin kotimaisen sohvan, joka kestäisi kolmen lapsen sohvalla reuhkaamiset, koiran kuopimiset ja kahden aikuisen löhöilyt. 

Valitsin meille Cosyn vaaleanharmaalla stark-kankaalla ja puujaloilla. Jalat tuovat kotiimme lisää kaivattua vaaleaa puunsävyä, jota meiltä jo löytyykin. Muutenkin halusin kevyen oloisen, mutta ison sohvan, johon koko perhe mahtuu yhtä aikaa.

Olemme erittäin tyytyväisiä sohvavalintaan ja niin näyttää olevan meidän koirakin, joka muutti uuteen kotiin vasta toissapäivänä. Sohvan valtausta odotinkin, vaikka en kyllä aivan näin nopeasti. Tarkoituksena on löytää olohuoneeseen vielä uusi matto sekä sohvapöytä.

Otan olohuoneesta myöhemmin parempia kuvia, koska näissä kuvissa kuvanlaatu on huono. En vieläkään pysty ottamaan kuvia omalla kamerallani, joten joudutte tyytymään näihin (pitkä tarina, liikaa kiireitä). En kuitenkaan malttanut olla enää näyttämättä teille yhtä talomme valmista nurkkausta. Muutenhan täällä ei ole vielä lainkaan valmista...

Pian näytänkin teille mitä muuta täältä olohuoneesta löytyy. Jotain sellaista mitä täällä ei pitäisi olla...

Turvallista matkaa kaikille koululaisille! Olkaahan varovaisia liikenteessä <3

Kauniit kukat uudessa kodissa

Me olemme siirtyneet kesälomalle ja luvassa on pelkkää rentoutumista. Viime postauksessa olleet muuttostressit on pyyhkäisty pois harteilta ja muutenkin katse on siirretty remontista aivan muihin maisemiin. Nimittäin ajoimme eilen Umeåån hotelliin yöksi ja tänään jatkoimme matkaa Tukholmaan. Täällä sitä istuskellaan nautiskelemassa kesästä, lämmöstä ja leppoisasta menosta. Lisää lomasta voin kertoa myöhemmin, koska tarkoituksena on lomasta huolimatta kirjoitella blogiin. Kerrankin on aikaa!

Torstaina ystäväni tuli miehensä kanssa meillä käymään kylässä. Samalla sain esitellä mitä kaikkea olimme taas saaneet aikaan. Muuton kunniaksi saimme aivan ihanan kimpun kukkia, jotka tottakai piti heti kuvata. Käteen tosin tarttui vain kännykkä, joten kuvien laatu on myös sen mukainen (anteeksi). Kuvien myötä pääsette hieman kurkistamaan uuden kodin olohuoneen sisustukseen. Paljon vanhaa, mutta myös jotain uutta. Tästä uudesta olen erityisen innoissani. Myös remonttitavarat näkyvät parvekkeella, mutta niistä ei kannata välittää.

Kiitos kaikille viime postaukseen kommentoineille ja viestiä laittaneille. Itse pystyn tästä helposti jatkamaan eteenpäin, vaikka rahojen menetys harmittaakin. Enemmän olen harmissaan työnsä menettäneiden työntekijöiden puolesta.

Lämmintä ja aurinkoista viikonloppua!

Tyhjä koti ja rahojen menetys

Kyllä, nyt se on vihdoin tapahtunut. Me olemme muuttaneet! Entinen koti on tyhjennetty ja tavarat iloisesti kannettu uuteen kotiin. Ja voin kertoa, että koko prosessi tämän remonttiuupumuksen päälle oli viedä minusta viimeisetkin mehut. Olimme vielä sen verran hulluja, ettemme pyytäneet keneltäkään apua, vaan uhmakkaasti kannoimme lähes kaiken kahdestaan uuteen kotiin (ystävä kävi auttamassa ruokapöydän kanssa). Loppusiivouksen kohdalla olin jo suorastaan epätoivoinen, koska väsymys oli valtava. Onneksi ihana ystäväni huomasi tilanteen ja vaati tulla avukseni. Ja taisi joku ystävällinen huomata meidän ruohonkin kasvaneen ylipitkäksi, koska sekin oli yksi päivä kummasti lyhentynyt. 

Viikon kruunasi rahojen menetys, koska tietenkin innostuin shoppailemaan ahneuksissani Anttilan alennusmyynneistä. Paketti ehti jo tulla nimelläni tavarataloon, mutta niin kuin kaikki tietävät, ei niitä sieltä enää saa. Ja kyllä, maksoin paketin etukäteen. Varsin fiksua :)

Mutta nyt nukumme onnellisesti uuden kodin olohuoneessa, hyppelemme pussien yli ja kiertelemme laatikoiden väleissä. Pöydät pursuaa tavaraa ja  tekemättömien töiden lista lojuu niiden seassa. Olo on silti onnellinen.

Avautuminen remonttiminästä ja upeasta palkinnosta

Miten minusta onkaan tullut tällainen remppaaja. Ai, että rakastan sutia maalia seiniin, ovenpieliin, lattioihin... Ja mitä kaikkea muutakin kivaa olen päässyt tekemään ja ennen kaikkea oppinut. Vaikka täytyy myöntää tämän olevan rankkaa, nautin joka hetkestä. Alkuvaiheessa kuvittelin olevani heti valmis tekemään remontin eteen kaiken mahdollisen, etsiväni jokaisen materaalin jo ajoissa valmiiksi. Miten kävikään? Lamaannuin, en ollutkaan kuvitelmieni mukainen. Minulla oli selkeät mielipiteet, mutta väsyin kiireellisiin päätöksiin ja valinnan vaikeuteen. Menin ehkä jopa lukkoon, mutta onneksi siitä vaiheesta pääsin nopeasti eteenpäin.

Olemme remontoineet taloa nyt kolme kuukautta. Lähes joka päivä projekti on edennyt, välillä isoin askelin ja välillä pienin. Raskain vaihe oli varmasti saunan ja kylpyhuoneen sekä kodinhoitohuoneen purkaminen. Laattojen irroittaminen, betonin piikkaaminen auki ja kuljettaminen pois talolta. Sen kaiken jälkeen olo oli kuin voittajalla. Nyt sitä aikaa on itseasiassa mukava muistella. Ainakin voimme sanoa tehneemme jotain itsekin. Toki saimme myös apua, muuten tästä ei olisi ikinä tullut valmista.

Kaiken tämän kiireen, kameran hajoamisen ym ym selitysten jälkeen huomaan etten ole juurikaan täällä näyttänyt remontin etenemistä. Väsymys taitaa olla isoin syy. Ja se, että tahtoisin aina näyttää blogin puolella kauniita asioita. Olenkin opetellut tässä projektin myötä, että myös ne keskeneräiset jutut voivat olla kiinnostavia. 

Ystäväni tuli eilen kurkkimaan projektin etenemistä. Ensimmäisenä kuulin sanat ´olisinpa nähnyt tämän jo ennen remonttia`. Totta, mutta miksi häpeilen näyttää sitä kauheutta mitä se oli. Toki monelle (ystävällenikin) näytin talosta kuvia ja luin rivien välistä sanat `hullut`. Vain muutama sanoi asian ääneen, useimmat tsemppasivat ja kannustivat. Pari jopa hihkui, koska näkivät saman kuin me. Nyt olemme oikein tyytyväisiä, että näimme talon potentiaalin kaikkien niiden kauheuksien keskeltä ja saimme kannustusta lähteä tekemään näin isoa projektia. Ystävänikin oli innoissaan näkemästään ja oli ihana saada näyttää se mihin hänkin uskoi jo projektin alussa, vaikka ei taloa ehtinyt livenä silloin nähdäkään. 

Aiempiin näyttämiini kuviin on siis tulossa jatkoa; puupaneeleita, vihreitä kaakeleita, keltaisia kaappeja. Jokaisella blogini lukijallakin on mahdollisuus tehdä se oma mielipide; olimmeko `hulluja` vai `rohkeita`, vai mitä olimme ja mitä olemme nyt.

Tänään vielä kuitenkin jänistän tästä ja näytän teille nätin asetelman kotoa. Olen ihastunut kaikkiin pieniin rasioihin ja huomaan niitä nyt kiikuttavani esille, tekeväni kasoja ja erilaisia asetelmia. Olinkin hyvin innoissani saadessani postista paketin, jonka olin täysin jo unohtanut. Voitin nimittäin ottamallani kuvalla Instagram-kisasta Louis Vuittonille lahjakortin! Lahjakortti tuli minulle kirjatussa paketissa, kauniisti paketoituna rasiassa, jossa itsessään oli magneettisuljin. Ai että! Kyllä nainen voi olla onnellinen... nyt odottelenkin aikaa kun pääsen lahjakortin tuhlaamaan. 

Näiden ajatusten siivittämänä kerään lisää rohkeutta avata projektin etenemistä. Lopputuloksen kuvaaminen onkin helppo homma, mutta jos sitä ennen avaan hieman alkutilannetta. Olisikin kiva kuulla mistä te haluaisitte kuulla enemmän? Ainakin seuraajani Snapchatissa tykkäsivät talokierroksesta. Sain paljon ihania viestejä, jotka tekivät tästä projektista vielä mukavamman. Ihana saada jakaa jotain näin meille tärkeää myös teille <3

Huomenna jatketaan vielä remppailua ja sitten lähdemme etelään juhannuksen viettoon. Lupaan ottaa silloin rennosti ja unohtaa seuraavan viikon kiireen remontin, muuton, siivoamisen ym suhteen.

Matto, mutta mikä matto?

Heippa hei helteestä, joka on vihdoin löytänyt meillekin. Löysin koneelta kuvia, joita en olekaan teille näyttänyt. Kuvat otettu maaliskuun lopulla. En tainnut mainita, että ostin ihan testimielessä meille maton Lidlistä. Oli sen verran halpa ja kivan näköinen, joten pakkohan se oli kotiuttaa. Koko on liian pieni olohuoneeseen, mutta halusin kokeilla mattoa alkuun tähän tilaan. Uudessa kodissa matoista tulee olemaan pula, joten yksi edullinen versio ei ole yhtään pahasta. 

Matto on suhteellisen ohut, joten se ehdottomasti tarvitsee liukuesteen alle. Muuten sitä saa olla suoristelemassa vähän väliä. Mutta mielestäni matto on oikein hyvä pienempään tilaan ja tulee varmasti käyttöön uudessa kodissa. Matto tosin on nyt menossa pesuun, joten vielä pitää katsoa miten kestää pesun.

Olisikohan viimein aika vaihtaa järjestystä. Muuttoon on enää kuukausi ja sama järjestys on ollut sitten meidän heinäkuun muuton. En ole kovin innokas vaihtelemaan isoimpien huonekalujen paikkoja. Jos ne on hyvin, mitä niitä muuttelemaan. Mutta ehkä nyt olisi kuitenkin aika kokeilla jotain muuta. 

Toivottavasti saisin uuteen olohuoneeseen kevyemmän pöydän. Nykyinen on raskaan näköinen, vaikkakin on oikein hyvin toiminut kyseisessä virassa. Uusi pöytä siis siirretään muiden toiveiden joukkoon...

Mukavaa sunnuntaita!

Ruusujen voima

Oli aivan pakko tarttua kameraan kun koti on puhdas ja pöydällä keikkuu kauniit anopin ostamat ruusut. Kaiken tämän remontti/arkihässäkän keskellä me ollaan unohdettu ihan kokonaan meidän koti. Sotkua on riittänyt ja voimia siivoamiseen on saanut hakea. Koti on ollut vain paikka missä käydään ja nukutaan.

Miehen vanhemmat tulivat tosiaan auttamaan meitä remontin kanssa sekä helpottamaan meidän arjen pyörittämistä. En voisi olla kiitollisempi! Meidän arki on tällä hetkellä hyvin hektistä. Arki-illat täyttyy lasten harrastuksiin kuskaamisesta ja remppahommista. Olenkin jo aikaisemmin kertonut kuinka mies on joutunut nyt erityisen koville remontin kanssa ja tuntuu etten itse ehdi auttamaan niin paljon kuin haluaisin. Senkin vuoksi appivanhempien tulo on ollut todella tärkeää. Toki heidän lähdön jälkeen sama rulianssi jatkuu edelleen, mutta uskon, että tästä viikosta saadaan lisäpuhtia jaksaa projekti loppuun saakka.

Toivottavasti jaksatte remonttihöpötyksiäni. Voin kertoa etten ole vielä päässyt edes vauhtiin, koska nyt talolla on alkanut todella tapahtumaan. Pakko siis kysyä, haluatteko nähdä enemmän remontin välivaiheista vai vasta lopputuloksista? Mielläni toteutan teitä kiinnostavia postauksia :)

Mukavaa päivää <3

Minulle tehty tarjotin

Taas vierähti vähän aikaa viime postauksesta. Viimeiset kuukaudet ovat olleet aikamoista myllytystä ja kiirettä on riittänyt. Täytyy kuitenkin myöntää, että olen kyllä kieltämättä nauttinut tästä kiireestä, koska olen päässyt tekemään sitä mistä nautin. Suunnittelemaan uutta kotiamme. Se mikä harmittaa, on ajanpuute. Olisi ihana saada päiviin muutama tunti lisää aikaa, jotta ehtisin oikeasti miettiä jokaisen valinnan viimeiseen vetoon saakka. Välillä huomaamme olevamme sen verran aikataulusta edellä, että valinnat tulee eteen vähän liian nopeasti. Joka on oikeasti todella hyvä asia, vaikkakin minun sisustussuunnittelu siitä hieman kärsiikin :)

Tällä viikolla pääsen taas raottamaan remontin edistymistä ja tulevia muutoksia. Olen pystynyt paljastamaan talosta vielä vasta pieniä palasia, mutta hiljalleen purkaminen saadaan päätökseen ja pääsen näyttämään mitä muutoksia talolla on tapahtunut. Sen verran esteettisenä haluan blogini pitää, etten näytä kuvia kauheista purkujätekasoista, törkysistä nurkista ja valtavasta kaaoksesta. Tekin varmaan haluatte mielummin nähdä hieman kauniimpia kuvia :)

Sain jokin aika sitten ihanalta asiakkaaltani kauniin lahjan. Hän oli tehnyt minulle lahjaksi tarjottimen saarnista. Hän tiesi hyvin ihastukseni kyseiseen puuhun, valkoisen ja vaaleanpuun yhdistelmään sekä kauniiseen kuusikulmaiseen muotoon. Miten joku osaakin tehdä jotain näin kaunista ja vieläpä minulle? Tarjotin on nyt ollut useammassa roolissa, niin pullan pitäjänä kuin kynttilöiden alustana. Uskon meistä tulevan pitkäaikaiset ystävät.

<3

Mukava yllätys maljakossa

Laitoin pääsiäisenä lasten poimimia oksia veteen ja ajattelin kokeilla lähteekö niistä kasvamaan jotain. Ihan ei maljakkoon ollut sujahtanut pajuja vaan pihlajan oksia, jotka ovat alkaneet kauniisti työntämään vihreitä lehtiä.

Siinä mielessä pihlaja vaikuttaa hyvältä, koska se ei ole aiheuttanut allergisiaoireita miehelle. Hän yleensä reagoi helposti ja tästä syystä moni kukka ja kasvi onkin tästä syystä saanut nopeat lähdöt meiltä.

Tänä viikonloppuna on tiedossa jotain aivan muuta kuin remppaamista. Ikävä kyllä joudun jättämään miehen yksin ahertamaan projektin kimppuun, sillä rakkaat ystäväni ympäri Suomen tulevat pian hakemaan minua Leville. Tiedossa on tyttöjen viikonloppu <3 Täytyy myöntää, että myös ensi viikonloppuna toiset ystäväni tulevat Turun seudulta meille ja taidamme silloinkin lähteä tunturiin. En voi olla enempää innoissaan. Olen niin kaivannut ystäviäni! (Ja tauko remppahommista tekee hyvää)

Aurinkoisia kevätpäiviä!

Paremmin kuin hyvin, vai?

Naistenpäivä oli ja meni, enkä ehtinyt sitä teille tänne toivottamaan. Remppaaminen töiden ohella onkin aika rankkaa hommaa, kotiin päästyä olen nukahtanut lähes istualtaan siihen paikkaan mihin olen takapuoleni laskenut. Tämä päivä ei ollut poikkeus, mutta havahduin hereille, eikä unta ollut tiedossa, joten mikä sen parempi paikka kuin tulla tänne teitä moikkaamaan. 

Odotan innolla, että pääsen näyttämään teille mitä kaikkea olemme saaneet aikaan. Pientä jännitystä on havaittavissa, sillä huomaan olevani hieman epävarma uskallanko julkaista tänne kuvia talosta, joka on vielä täysin kesken. Eikä siis millään tavalla muistuta vielä sitä miltä se minun mielikuvissa tulee näyttämään.

Minulla on ollut kaiken tämän keskellä myös `huolehdi itsestä` -operaatio. Olenkin saanut hiljalleen roikkumaan jääneitä asioita hoidettua ja yksi niistä oli silmälasien hankinta. Ehkä joku muistaa, että meidän koira söi minun lasit joskus vuosia sitten. Nyt minulla on vihdoin taas silmälasit. En niitä edelleenkään osaa pitää, mutta ainakin ne on nyt hankittu. 

Olin superonnellinen kuullessani, että näköni on oleellisesti parantunut ja lähes ainoa haittaava tekijä on enää hajataitto. En ihan olisi uskonut, että vuodet ilman laseja olisi parantanut näköä... luulin sen menneen huonompaan suuntaan. En kuitenkaan ehtinyt kauaa hyppimään onnessani näköni palautumista, koska minut palautettiin maanpinnalle. Sain puhelun silmälääkäriltä, joka haluaakin tutkia minut paremmin. Silmäpohjakuvista oli löytynyt jotain perussairauteen viittaavaa. Ja kun minulla ei ole mitään perussairautta! Taisin siis ehtiä innostumaan hieman liian aikaisin. 

Tuskin sieltä mitään ihmeellistä löytyy, mutta aina tällainen pistää miettimään erilaisia vaihtoehtoja. Syy silmäpohjien muutokseen voi hyvinkin liittyä minun raskauksiin, mutta silti huomaan jännittäväni asiaa. Toisaalta pelkään, ettei tuo näön parantuminen noin oleellisesti voi olla totta. Ei se auta kuin odotella lääkärillä käyntiä, jotta saan selville vastaukset kysymyksiini.

Uskon kyllä syksyn opiskelukavereideni olevan hieman toista mieltä minun näön "paranemisesta". Sen verran huonosti näin tunneilla :D

Eikös aina ole naistenpäivä? Ihanaa sellaista teille <3

Me ostettiin talo!

Kyllä, jaiks! Me tehtiin se mistä olen tässä jo tovin puhunut. Tänään me ostettiin talo, koti, paikka meille. Edessä on älytön urakka, joka aloitetaan heti pikimmiten. Oma vointi ei nyt anna ehkä periksi rehkimiselle, mutta onneksi on näitä muita. Tuntuu, että moni on jo vasara ja pensseli kädessä valmiina hommiin, joten eiköhän me saada projekti ainakin käyntiin. 

Sen verran voin talosta tällä hetkellä kertoa, että kyseessä on vanha talo, joka kaipaa isoa remonttia. Rakenteet pitäisi olla kunnossa, mutta talo suorastaan huutaa apua. Ja sitä se on nyt saamassa. Teemme siis ison remontin ja saamme talosta varmasti meidän näköisen. Pää on ihan pörrällään, mutta uskon, että siitä tulee hyvä. 

Aloin jo heti ikävöimään tätä kotia, vaikka edessä on vielä monta kuukautta yhteistä eloa. Tämä on niin tyypillistä minulle, kiinnyn koteihin todella nopeaa. Tuntuu vain hurjalta, että taas me muutetaan! Mutta voin kertoa, että tällä kertaa ei kauas! 

Joskus näköjään kannattaa katsoa vähän eri silmin, niin löytää seasta myös niitä helmiä. Ja niin kuin yksi bloggaja ystäväni sanoi, kodin kyllä tunnistaa... se on se tunne <3

Suunnittelua kukkien lomassa

Täällä ollaan sairastettu nyt pari päivää. Kuume katoi vuoteeseen tai paremmin sanottuna sohvalle. Hiljalleen olo alkaa voittamaan, mutta tämä tuntuu nyt olevan aika jojoilemaa mallia, joten vielä en sano hurraata. Tätä nyt taitaa olla aika paljon liikenteessä, joten aika moni muukin on varmaan joutunut tyytymään viltin alla pysymiseen.

Kevät tuo tullessaan tarpeen koristaa kotiaan kukilla. Huomaan ostavani aina vanhojen tilalle uusia. Viikonloppuna eukalyptyksen oksien lisäksi ostin meille pienen hortensian. Hortensia on ehdottomasti yksi lempikukistani, mutta en ihan odottanut törmääväni siihen lähikaupassani ja vielä pienellä hintalapulla varustettuna. Onnessani kiikutin kaunokaisen kotiin ja pakkohan sitä oli vähän kuvailla. 

Hups... pöydän alle on jäänyt pari pikkulegoa :D

Olohuoneen matto on edelleen hakusessa, vaikka monen monta ihanaa on keikkunut listalla pitkään. Yllätys yllätys olen jostain kumman syystä siirtänyt maton hankintaa myöhemmäksi ;) Näyttää nimittäin siltä, että kohta minulla on hieman enemmän neliöitä sisustettavana. Sohvapöydän tekeminenkin on jäänyt hieman vaiheeseen, mutta silläkään ei nyt tähän hätään olen kiirusta. Ja jos vaikka jossain vaiheessa iskee tylsyys, pitää tämä nykyinenkin pöytä hioa ja vahata uudelleen. Alkaa jo vähän liikaa näkymään elämisen jäljet.

Arvatkaa vain mitä olen tehnyt viimeiset pari päivää? Pyörinyt netissä tutkimassa erilaisia materiaalivalintoja... :)