Puuttuva palanen

Oletteko huomannut kuka on puuttunut meidän menosta jo hetken aikaa? Mitään pahaa tai radikaalia ei ole tapahtunut, mutta meidän karvainen kaveri on ollut nyt lähes koko remontin ajan hoidossa vanhemmillani. Aika ei vain ole riittänyt Bumban hoitamiseen ja tuntuu ettei vanhempani edes kovin mielellään koirasta luovukaan. Tämä viikko ollaan kuitenkin halailtu ja pussailtu urakalla kun koiruus palasi kotiin. Vaikka Bumba kävi kotona tuon tuosta ja me taas häntä moikkaamassa, ikävä ehti kasvaa aika valtavaksi. Nyt on siis perhe koossa ja puuttuva palanen palannut paikalleen... nukkumaan jalkoihini <3

Leppoisaa tulevaa vapaapäivää <3

Viikonlopun viralliset

En voi kuin sanoa, että olen kyllä saanut ympärilleni huikean määrän hienoja naisia. Bloggaamisen ehdottomasti paras juttu on ollut uusien ystävien saaminen. Samanhenkiset ihmiset ja samat kiinnostuksen kohteet, joten mikä sen parempi. Välillä ihan tällaisten virallisempienkin kuvien kera. Keskiviikkona nimittäin julkaisiin viime lauantain Blogger´s Inspiration Dayn ja Inspiration Blog Awards 2016 gaalaillan viralliset kuvat.

Idis & Interiööri, Valkoista Harmoniaa, Lumimäellä, minä, At Home, My Life

Kuvat

Pauli Siuruainen, Logoseinä BID

http://www.paulisiuruainen.com/

Kuvat:

Henri Juvonen, Logoseinä IBA

http://www.henrijuvonen.com/

Indiedaysin sivuilta löytyy koko päivän viralliset kuvat, sivuille pääset tästä.

Tunnelmia viikonlopun blogipäivästä

Terkkuja sängyn pohjalta, jonne jouduin heti viikonlopun reissun jälkeen. Kauhea flunssa iski samantien ja olen ollut petipotilaana siitä lähtien. Blogikin jäänyt tästä syystä vaille huomiota. Ajattelin koota teille kuvia viime viikon lauantaina olleista Bloggers Inspiration Day -tapahtumasta ja illan Blog Awardseista. Tapahtuma on aina perinteisesti joka kevät ja syksy Helsingissä ja olimme siellä taas tyttöporukalla. Huomasin kuvanneeni enemmän vain inpiroiviakuvia kuin meitä bloggaajia, mutta onneksi muutama kuva löytyi itseltä ja ystäviltä. Ja nythän noita kuvia tuntuu olevan monessakin blogissa.

Olin reissussa ihanien leidien kanssa, joiden kanssa ei tule kyllä koskaan tylsää. Ihania naisia kaikki! Kiitos siis Tanja, Jaana, Heli, Hanna ja Henna-Riikka matkaseurasta. 

Vasemmalla minun kanssa Tanja, oikealla Jaana <3

Vihdoin minulla oli mahdollisuus tutustua upeaan Suviin, jonka kanssa tuli tunne kuin olisimme aina tunteneet. Olemme pitkään seuranneet toisiamme, mutta nyt vasta näimme ensimmäistä kertaa livenä. Naurua ja juttua olisi riittänyt pidemmäksi aikaa.

Hulluttelua Helin kanssa

Koko viikonloppu oli loistava, sain taas nähdä monia ihania ihmisiä ja tutustua myös uusiin. Tanjan kanssa matkasimme sunnuntaina takaisin minun kotikonnuille ja pääsin näyttämään taloprojektiamme hänellekin... 

Äsken huomasin, että tapahtuman viralliset kuvat ovat saapuneet, joten etteköhän pääse niihinkin pian tutustumaan.

Kiitos kaikille joiden kanssa viikonloppuna nähtiin <3

Tyttöjen reissu

Takana on upea reissu. Olin neljän ystäväni kanssa Levillä viettämässä tyttöjen viikonloppua ja voin kertoa, että hauskaa oli. Tuli taas naurettua niin paljon, että vatsa on varmaan kipeä koko ensi viikon. Tuollaiset irrottautumiset arjesta ovat kyllä aivan parasta. Yhdessä oloa ja hassuttelua, hyvää ruokaa ja  urheilua. Ja käytiinhän me vähän myös tuiskuttamassakin. Oli kyllä mukavaa!

Sunnuntai menikin talolla remonttipölyjä ja roskia siivoillessa. Puuhaa tuntuu kyllä riittävän...

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Juhlahumua Frozen -teemalla

Meillä vietettiin eilen meidän neidin ja pienimmän syntymäpäiviä. Poju ei vielä odottanut omia juhlia, joten juhlien teema oli neidin toiveesta Frozen. Päätin kuitenkin lähteä toteuttamaan teeman hyvin hillitysti, sillä tällä hetkellä kumma kyllä ajatukset ja voimat ovat suunnattu enemmän tuonne uuden kodin puolelle. 

Ensimmäistä kertaa ikinä jätin kakun leipomatta. Tämä ei todellakaan ole minulle tyypillistä! Rakastan tehdä teeman mukaisia kakkuja, jotka saattavat olla hieman persoonallisia toteutuksia, mutta aina ajatuksella ja rakkaudella tehtyjä. Ystäväni ajanpuute tuli käymään, joten kakun leipominen jäi. Mutta onneksi juhlinta onnistuu vähemmälläkin leipomisella ja häsäämisellä.

Lapsilla tuntui olevan synttäreillä mukavaa ja jälleen kerran suosituimmaksi leikiksi osottautui aikaisempien vuosien suosikki. Ajattelin siitä laittaa teille huomenna oman postauksen. Voin kuitenkin suositella edelleen kotisynttäreitä. Ei tarvita älytöntä määrää ohjelmaa, sillä lapset ovat vähempäänkin tyytyväisiä. Itse tykkään aina päivänsankarin kanssa etukäteen suunnitella ohjelman ja teemme juhlista aina juhlijan itsensä näköisen. Niin teimme myös tällä kertaa. Ihanaa oli myös huomata, ettei näitä neitejä esiintymispelko vaivannut. 

Kiitos kaikille vieraille ja muille lapsia muistaneille <3

Paremmin kuin hyvin, vai?

Naistenpäivä oli ja meni, enkä ehtinyt sitä teille tänne toivottamaan. Remppaaminen töiden ohella onkin aika rankkaa hommaa, kotiin päästyä olen nukahtanut lähes istualtaan siihen paikkaan mihin olen takapuoleni laskenut. Tämä päivä ei ollut poikkeus, mutta havahduin hereille, eikä unta ollut tiedossa, joten mikä sen parempi paikka kuin tulla tänne teitä moikkaamaan. 

Odotan innolla, että pääsen näyttämään teille mitä kaikkea olemme saaneet aikaan. Pientä jännitystä on havaittavissa, sillä huomaan olevani hieman epävarma uskallanko julkaista tänne kuvia talosta, joka on vielä täysin kesken. Eikä siis millään tavalla muistuta vielä sitä miltä se minun mielikuvissa tulee näyttämään.

Minulla on ollut kaiken tämän keskellä myös `huolehdi itsestä` -operaatio. Olenkin saanut hiljalleen roikkumaan jääneitä asioita hoidettua ja yksi niistä oli silmälasien hankinta. Ehkä joku muistaa, että meidän koira söi minun lasit joskus vuosia sitten. Nyt minulla on vihdoin taas silmälasit. En niitä edelleenkään osaa pitää, mutta ainakin ne on nyt hankittu. 

Olin superonnellinen kuullessani, että näköni on oleellisesti parantunut ja lähes ainoa haittaava tekijä on enää hajataitto. En ihan olisi uskonut, että vuodet ilman laseja olisi parantanut näköä... luulin sen menneen huonompaan suuntaan. En kuitenkaan ehtinyt kauaa hyppimään onnessani näköni palautumista, koska minut palautettiin maanpinnalle. Sain puhelun silmälääkäriltä, joka haluaakin tutkia minut paremmin. Silmäpohjakuvista oli löytynyt jotain perussairauteen viittaavaa. Ja kun minulla ei ole mitään perussairautta! Taisin siis ehtiä innostumaan hieman liian aikaisin. 

Tuskin sieltä mitään ihmeellistä löytyy, mutta aina tällainen pistää miettimään erilaisia vaihtoehtoja. Syy silmäpohjien muutokseen voi hyvinkin liittyä minun raskauksiin, mutta silti huomaan jännittäväni asiaa. Toisaalta pelkään, ettei tuo näön parantuminen noin oleellisesti voi olla totta. Ei se auta kuin odotella lääkärillä käyntiä, jotta saan selville vastaukset kysymyksiini.

Uskon kyllä syksyn opiskelukavereideni olevan hieman toista mieltä minun näön "paranemisesta". Sen verran huonosti näin tunneilla :D

Eikös aina ole naistenpäivä? Ihanaa sellaista teille <3

Toivottavasti muistat tällaiset hetket

Arki on rankkaa, kaikki sen tietävät. Varsinkin lapsiperheessä koetaan päivän aikana tunteita laidasta laitaan. On naurua, itkua, mökötystä, kiukkua, lempeä,, hassuttelua... Niin on meilläkin, emme siis ole siitä mitenkään poikkeava perhe. 

Kolmen lapsen äitinä pyrin antamaan kaikille lapsilleni aina yhtä paljon huomiota. Välillä tosin tulee päiviä jolloin yksi tarvitsee muita enemmän tukea ja toisena päivänä taas toinen. Niinhän se menee. Jatkuvasti pyrin muistuttamaan itseäni, etten vaan unohtaisi kenenkään lapsen tärkeitä asioita väsyessäni tai kiireessä, vaan huomioisin ne aina omina tärkeinä juttuina.

Olemme huomanneet lasten aika usein myös kilpailevan meidän huomiosta, vaikka tähän ei olisi tarvetta. Lapset eivät kuitenkaan näe asioita samalla tavalla kuin me. Niinpä olemme päättäneet jakaa lapsille huomiota myös ihan kahdestaan äiti-lapsi-ajalla tai isi-lapsi-ajalla (miten tuo nyt kirjoitetaankaan...?). Näin varmistamme, että jokainen heistä saa varmasti ansaitsemaansa huomiota. 

Isompien lasten kanssa usein pelataan jotain, käydään urheilutapahtumissa tai joskus jopa elokuvissa. Pienimmän kanssa kaksinkeskinen aika vietetään vielä aika arkisten asioiden parissa, mutta välillä kuitenkin tehden jotain spesiaalia. Tällä kertaa päätin viettää pienimmän kanssa kaakaohetken ihan vain kotona. Yhdessä lämmitimme maidon, sekoitimme kaakaot ja heitimme päälle kasan pieniä vaahtokarkkeja.

Kaakaohetki oli aivan täydellinen meidän hetki. Paljoa siihen ei tarvinnut panostaa, koska pieni mies oli tästä aivan innoissaan. Tärkeintä oli tehdä kaakaot yhdessä ja herkutella ne yhdessä. Vain me kaksi.

Vaikka kaakao oli minun makuun liian makea, nautiskelin sen oikein mielelläni rakkaani kanssa. Toivonkin lasteni muistavan nämä ihanat hetket meidän kanssa. Tehtiin yhdessä sitten jotain isoa tai pientä. 

Ihanaa viikonloppua <3