Toivottavasti muistat tällaiset hetket

Arki on rankkaa, kaikki sen tietävät. Varsinkin lapsiperheessä koetaan päivän aikana tunteita laidasta laitaan. On naurua, itkua, mökötystä, kiukkua, lempeä,, hassuttelua... Niin on meilläkin, emme siis ole siitä mitenkään poikkeava perhe. 

Kolmen lapsen äitinä pyrin antamaan kaikille lapsilleni aina yhtä paljon huomiota. Välillä tosin tulee päiviä jolloin yksi tarvitsee muita enemmän tukea ja toisena päivänä taas toinen. Niinhän se menee. Jatkuvasti pyrin muistuttamaan itseäni, etten vaan unohtaisi kenenkään lapsen tärkeitä asioita väsyessäni tai kiireessä, vaan huomioisin ne aina omina tärkeinä juttuina.

Olemme huomanneet lasten aika usein myös kilpailevan meidän huomiosta, vaikka tähän ei olisi tarvetta. Lapset eivät kuitenkaan näe asioita samalla tavalla kuin me. Niinpä olemme päättäneet jakaa lapsille huomiota myös ihan kahdestaan äiti-lapsi-ajalla tai isi-lapsi-ajalla (miten tuo nyt kirjoitetaankaan...?). Näin varmistamme, että jokainen heistä saa varmasti ansaitsemaansa huomiota. 

Isompien lasten kanssa usein pelataan jotain, käydään urheilutapahtumissa tai joskus jopa elokuvissa. Pienimmän kanssa kaksinkeskinen aika vietetään vielä aika arkisten asioiden parissa, mutta välillä kuitenkin tehden jotain spesiaalia. Tällä kertaa päätin viettää pienimmän kanssa kaakaohetken ihan vain kotona. Yhdessä lämmitimme maidon, sekoitimme kaakaot ja heitimme päälle kasan pieniä vaahtokarkkeja.

Kaakaohetki oli aivan täydellinen meidän hetki. Paljoa siihen ei tarvinnut panostaa, koska pieni mies oli tästä aivan innoissaan. Tärkeintä oli tehdä kaakaot yhdessä ja herkutella ne yhdessä. Vain me kaksi.

Vaikka kaakao oli minun makuun liian makea, nautiskelin sen oikein mielelläni rakkaani kanssa. Toivonkin lasteni muistavan nämä ihanat hetket meidän kanssa. Tehtiin yhdessä sitten jotain isoa tai pientä. 

Ihanaa viikonloppua <3

Uusi vuosi meidän silmin

Uusi vuosi vaihtui tänä vuonna Levillä ystäväperheen kanssa. Mökkiloma loistavassa seurassa oli juuri se mitä me kaipasimme loman päätteeksi. Rentoa oleilua, hyvää ruokaa ja tietenkin hieman urheilua.

Isommat ilotulitukset jätettiin tällä kertaa väliin ja keskityttiin ihastelemaan meidän omia raketteja, joiden seuraaminen oli ehkä jopa jokseenkin hupaisaa. Parempiin kun ei ollut tänäkään vuonna varaa panostaa tai ehkä paremmin sanottuna, halua panostaa ;) Mutta fiilis oli hyvä ja raketit juurikin riittävät.

Uuden vuoden kakkuun oli tarkoitus tänä vuonna panostaa hieman enemmän, mutta kaikkien kommellusten jälkeen olimme oikein tyytyväisiä tähän luomukseen. Maukas ja ihan somakin. 

Vihdoin sain itselleni lautailukaverin, koska meidän 5vee aloitti lumilautailun. Poju on aloittanut laskettelun piirun alle 3-vuotiaana ja nyt joulupukki toi tämän joulun ehdottomasti odotetuimman joululahjan eli laudan. Yllätyin kuinka nopeaa tuon ikäinen oppii uusia asioita. Meidän pieninkin aloitti laskettelun. Hurjapää olisi halunnut mennä mielummin yksin kuin meidän kanssa, mutta aivan vielä ei taidot siihen riitä ;)

En taida koskaan kyllästyä tykkylumen kauneuteen. Levin huippu ja luminen Tuikku on joka kerta kokemisen arvoinen. Tälläkin kertaa oli pakko uhmata kylmyyttä ja kaivaa kamera esille.

  

Tänään palasin jo takaisin töihin. Tuntuu kyllä mukavalta olla kotona. Blogi on myös tarkoitus herätellä arkeen ja aloittaa vuosi taas kivoilla ideoilla. Kotikin pitäisi karsia joulusta ja kääntää katse kohti kevättä.

Miten teidän uusi vuosi meni?

Juhlaviikonloppu

Olimme tosiaan viikonloppuna Tampereella juhlistamassa miehen mummia. Kaunis talo järven rannalla ei kuulostanut alkuunkaan yhtään pahalta paikalta viettää juhlia miehen suvun kanssa. Paikka lunasti lupaukset ja saimme ikimuistoisen viikonlopun.

Lapset odottivat useamman viikon serkkujen ja pikkuserkun näkemistä. Ja olihan se minustakin ihanaa nauttia kummipoikien seurasta. Mainioita vesseleitä <3

Hyvin 18 aikuista ja 6 lasta mahtui saman katon alle. Ja onneksi talosta löytyi useita makuuhuoneita sekä yksi iso ruokailutila, johon saimme mahdutettua juuri ja juuri koko porukan samaan aikaan syömään.  

Kiitos vain ihanista juhlista järjestäjille ja itse sankarille. Onneksi paluumatka kotiin onnistui hyvin ja säästyttiin tulomatkan "ongelmilta", mistä taisinkin mainita edellisessä postauksessa. Tietenkin heti matkan jälkeen onnistuttiin sairastumaan, mutta nyt perhe on taas voimissaan ja normaaliarjessa kiinni. Ehkä siis onnistun pian saamaan postaustahdin normaaliksi. Nyt blogi on ollut mielestäni vähän turhan hiljainen.

 Nautitaan vielä hetki marraskuusta <3

Psst... jos joku kiinnostuu postauksen huvilasta, laita vaikka mailia niin kyselen paikan nimeä. En nyt saanut sitä mieleen :)

Nuotiolla herkuttelua

Me taas innostuttiin herkuttelemaan. Niinhän siinä käy kun mökiltä löytyy pussi vaahtokarkkeja ja pipareita. Ei siis tarvita kuin nuotio ja meidän perhe sinne viettämään herkkuhetkeä. 

Paahdettiin nuotiolla vaahtokarkkeja ja laitettiin ne pipareiden väliin. Helppoa ja mukavaa touhua lasten kanssa. Tähän sopisi myös monenlaiset keksit, mutta mökiltä löytyi vain pipareita, joten niillä mentiin ja hyvin toimi. Näitä tulee varmaan tehtyä myös joulun alla takassa, samalla glögiä nautiskellessa.

Innostuin taas vähän kuvailemaan ja ottamaan kivoja kuvia tästä herkuttelusta.

Monen montaa vaahtokarkkia ollaan kokeiltu ja nyt yks lemppari on löytynyt, nimittäin Haribon vaahtokarkit (ei mainos :)). Ei hinnalla pilattu ja pussi on just sopivan kokoinen.

Nyt mies on taas kokkailut meille illallisen, joten parempi siirtyä näiden herkkukuvien parista kattamaan pöytää. Sitten onkin taas aika lähteä paljuun. Tällä kertaa koko perheen voimin. Ollaan vielä yksi yö mökillä ja sitten suunnataan takaisin kotiin. 

Ihanaa lauantai-iltaa!

Psst.. Vielä on aikaa äänestää blogiani Indiedays Blog Awards -kilpailun Livinspace -kategoriassa.

Ihan en tätä odottanut, lunta!

Olimme viikonloppuna viettämässä perheen kesken laatuaikaa Levillä. Lauantaina päätimme lähteä tunturiin kävelyretkelle, ajatuksena oli mennä samalla paistamaan makkarat ja juomaan lämmintä kaakaota. Me ei oltu lainkaan valmistauduttu, että viikonloppuna voisi sataa ensilumi, mutta niin se vain kävi. Satuimme olemaan juuri siellä mihin satoi ensimmäisenä Suomessa lumi maahan. 

Rakastan lunta, mutta olin vasta pääsemässä syksyn tuntuun ja alkamassa nauttimaan siitä. Talvi pääsi kyllä yllättämään. Mutta täytyy myöntää, että olihan tuolla vaan kaunista. Aurinko paistoi, jääkiteet kimmelsi ja lasten riemu oli näkemisen arvoinen. Tehtiin lasten kanssa ensimmäiset pienet lumiukot ja pakkohan sitä oli leikkiä myös lumisotaa. Tuuli oli vaan sen verran kylmä, että makkaranpaisto oli pakko jättää mökille. Toppavaatteita tuli ikävä!

Tänään kotiin tullessa lumi oli enää muisto, mutta nyt voin sanoa olevani valmis tulevaan talveen. Kiva päästä taas rinteisiin laskettelemaan ja lautailemaan. Tänä talvena onkin tarkoitus laittaa pieninkin suksille <3 Hui kuinka nopeasti aika menee... 

Mitä mieltä olette? Tuleeko talvi liian nopeaa?