No johan on, meillä on ensimmäiset verhot ikkunassa! Ollaanhan me tässä kodissa jo tovi asuttu, mutta en ollut tätä aikaisemmin kiinnostunut tai innostunut laittamaan verhoja ikkunoihin. Olen jotenkin tykästynyt elämään ilman verhoja, vaikka monen mielestä koti ei ole millään tavalla kodikas ilman verhoja. Olen tässä asiassa varmaan vastarannan kiiski. Mutta toinenkin totuus tämän asian takana on. Meillä ei ole missään verhotankoja. Jotenkin en haluaisi alkaa tähän asuntoon niitä laittamaan, koska haaveilen laittavani verhot sitten sinne ihka omaan asuntoon.
Jos en kuitenkaan valehtelemaan lähde, löytyy meiltä yksi verhotanko, joka on edellisten asukkaiden jäljiltä. Nimittäin poikien huoneessa ja se piti ehdottomasti ottaa käyttöön. Kaivoin viime viikolla vihdoin ompelukoneen esille ja otin kaapin uumenista vuosi sitten ostamani Annon verhokankaan. Hetkessä olin ommellut pojille verhot, vaikka kuvittelin työn vievän enemmänkin aikaa. Tai ainakin olin niin itselleni aikaisemmin uskotellut :).
Huoneeseen on vähän huomaamattakin tullut hillitty värimaailma, joka tuntuu olevan myös poikien mieleen. Välillä sängyt muuttuvat värikkäiksi erilaisten pussilakanoiden myötä, mutta useimmiten värimaailma on harmooninen ja rauhallinen. Kyllä täältä kuitenkin väriäkin löytyy kun avaa lelukaapin, -laatikot ja -pussit.
Olen tainnut jo useamman kerran sanoa kuinka meidän pojat ovat hyviä siivoamaan ja tekevät sitä mielellään (neitiin verrattuna, jonka huone on aina kuin pommin jäljiltä). Mutta niin kuin moni äiti tietää, huone on kuitenkin useimmiten lelujen täyttämä. Lelujen säilyttämiseen on tulossa onneksi ratkaisu. Projekti on edennyt hiljalleen eteenpäin ja toiveena on saada huone valmiiksi (onko se koskaan?) ennen joulua. Haluan nimittäin lelut pois olohuoneesta ja eteisestä.
Ja takaisin verhoihin :) Mitä mieltä olette? Hitti vai huti?













