Valokylpy

Taas piipahdetaan makuuhuoneen puolella. Jotenkin vain jaksan ihastella huoneen seinän sävyä ja sitä miten huone vaihtaa väriä valosta riippuen. Tällä hetkellä päivänvaloa riittää jo pitkälle iltaan ja se selkeästi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti omaan vointiini. Työpäivän aikana en välttämättä ehdi juurikaan käymään ulkona ja välillä olen ikkunattomissakin tiloissa, joten mikä on mahtavampaa kuin lähteä kotiin päivän päätteeksi nauttimaan auringonpaisteesta ja kaikesta sen tuomasta valosta. Ihan loistavaa!

Tämä kevät tuntuu olevan todella kiireinen, koska olen ottanut oman työn lisäksi "pienen" lisätyön, joka on antanut minulle jo nyt erityisen paljon. Koko ajan opin uutta ja pääsen testaamaan omia rajojani. Tämä toki rajoittaa aikaa täältä, mutta enköhän aktivoidu kunnolla taas kunhan saan tämän työpätkän kunnolla pakettiin. Tavoitteet nimittäin on nostettu korkealle ja toivon tämän tuovan minulle paljon uusia työmahdollisuuksia myös jatkossa. 

 

Eiköhän nautita tästä upeasta auringonvalosta kaikin siemauksin!

Pinkkiä ja paluu bloggailuun

Vihdoin taas täällä. Pidin tähänastisen blogiurani pisimmän tauon, joka syntyi kuin huomaamattani. Halusin palata pian koneen äärelle, mutta joka päivä tuntui etten tiedä mitä kirjottaisin. Tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa vain jotain päästäkseni yli tästä möykystä joka minulle kasvoi. 

Vuoden alusta olen toiminut yrittäjänä ja tämä on vienyt kaikki mehut mennessään. Toki arkikin on ollut kiireistä, mutta isoin asia on ollut pelko palata takaisin. Miksi? En osaa edes sanoa. Sain paljon ihania viestejä teiltä, joten totesin tämän tunteen olleen turhaa. Ja onhan teitä paljon pyörinyt linjoilla, vaikka en olekaan mitään saanut aikaan. Kiitos!

Vihdoin sain aikaiseksi laittaa talviset tyynynpäälliset kaapin perälle ja kaivaa vanhat vaaleanpunaiset esille. Ah, kuinka ehdinkään niitä jo kaivata. Useampana keväänä ja myös kesänä olen todennut hennon vaaleanpunaisen olevan minun juttu. Ja niin se on edelleenkin. Toki kaipaisin jo uusia tyynynpäällisiä, mutta välillä on mukava vain mennä sillä mitä kaapista löytyy ja säästää tälla tavalla. 

Viime viikonloppu oli ystävätäyteinen. Sainkin yhdeltä ystävältäni tulppaaneja tulijaiseksi ja pakkohan ne oli heti ikuistaa. Juuri täydellinen sävy!

Kuinka siellä voidaan? 

Kiitos vielä kun jaksoitte odottaa <3

Kauneutta niin läheltä

Täytyy myöntää, että rakastan Turkua. Niin kaunis kaupunki monella eri tavalla. Jaksan erityisesti keväisin ja kesäisin ihastella kaupungin ilmettä auringonpaisteessa. Kauniita vanhoja taloja, kiva jokiranta keskellä kaupunkia, paljon kulttuuritapahtumia ja oikeasti kivoja ihmisiä (vaikka moni varsinaissuomalaisista varoitteleekin :)). 

Huomasin kuvanneeni kaupunkia aivan liian vähän ja lauantaina nappasin kameran mukaan meidän jokirantakävelyllä. Kuvaaminen tosin jäi hieman puolitiehen työntäessä pienintä vaunuissa, mutta ikuistin muutaman kuvan päivästä. Ehkä joku päivä menen paremmalla ajalla kuvailemaan kaupunkia.

 

Jäätelon syöminen kauniina päivänä oli kyllä reissun kohokohta. Tuli jo niin kesäinen fiilis, vaikka tuulikin hieman normaalia enemmän. Meidän neiti ei tällä kertaa ollut miedän mukana, koska hänestä on tullut aikamoinen kyläluuta :) Ystävien luona yökyläilyt tuntuu olevan ihan parasta ja tälläkin kertaa neiti ole yökyläilemässä ystävänsä luona meidän entisen kodin naapurissa. 

Taitaa se kesä vaan kohta olla täällä. Kaikkea kivaa ja yllättävääkin on tiedossa. En malta odottaa, että pääsen niistä teillekin kertomaan. Tällä hetkellä odotelen jo innolla huomista työpäivää ja kaikkea mitä ensi viikko tuo mukanaan. Tiedossa on monella tapaa kiva viikko.

Toivottavasti teillä oli ihana äitienpäivä! 

Arkikuvahaaste: 2/5 Lomaillaan

Arkikuvahaastetta päätin tehdä hieman tiputellen ja tänään innostuin hieman kuvailemaan meidän lomamaisemia. Kuvat ovat otettu Leviltä Sammun tuvalta, jossa ollaan nyt lähes joka päivä käyty munkilla ja kaakaolla. Paikassa on vain ihana tunnelma ja kauniita yksityiskohtia. Ulkona saa nauttia upeasta ilmasta nauttien kahvilan antimia tai paistaa kodassa omia makkaroita. Lapset (ja aikuiset) saavat tutustua poroihin ihan läheltä ja se vasta jännää onkin. Paikassa henkii perheyrittäjyys ja yhdessä tekeminen. Ja mikä parasta, munkit ovat oikeasti ihan parhaita <3

Joka päivä Sammun tupa on kuhissut ihmisiä. Moni tulee hiihtäen tai kelkalla, mutta myös autolla. Suosittelen käymään paikassa, jos tänne lomailemaan tulette.

Haasteen tarkoituksena on ottaa viitenä päivänä kuvia omasta arkielämästä ja haastaa jokaisena päivänä yksi bloggaaja mukaan.

Tänään haastan mukaan HoOn Lumimäellä -blogista :)

Arkikuvaaasteen 1/5 postauksen voit lukea täältä :)

Ulukona

Mie nyt päätin viimein tarttua tähä murre -haasteesee, minkä mie oon saanu nyt kahesta eri blogista. Kiitos vaan Viiville Valkoinen Soihtu -blogiin ja Kristiinalle Deko 133 -blogiin. Mie yritän saaha tämän kunnialla läpi. Hirviästi pelekään tehä tätä, ku oon nyt asunu kolome ja puol vuotta täälä etelässä ja nuo muut ku meiän perheessä puhhuu jotaki tämän alueen murretta tai kai se on sellasta sekalaista, vähäsen Turun ja vähäsen Rollon murretta. No ku mie oon tuolta Rovaniemeltä eli Rollosta (Roista) nii puhun edelleen täälä päin vähä ouosti. Töissä moni huomaa heti etten mie oo täältä, saanki heti selitellä mistä ja millo mie oon tänne tullu.

Mulla oli hyvä mäihä aikonaan ku nähtii mun raksun kans junassa. Yhteset tutut löyty nopiasti ja siitä se hilialleen alko, meän juttu. Ekana mies muutti mun luo pohojoseen ja sielä me asuttiinki muutama vuosi. Välilä me kyllä käytii yks vuosi ulukomailla Saksassa ja Latviassa, mutta mentii vielä vähäksi aikaa takasi. Tänne etelään me muutettiin miehen töien perässä ku keskimmäinen oli alle puoli vuotta. 

Tännään mulla oli vappaapäivä ja oltiin lasten kans kotona (kämpillä, mut en ossaa sanoa noin). Pienin murukin pääsi ulukoileen päikkyjen jäläkeen. Vähäsen tuo valakonen väri o arka näihi ulukopuuhiin, mut en mie jaksanu alakaa sitä ennää vaihtaakaa. Puku ku o neitin vanaha ja soppii hyvin vaunupuvuksi.

Hiekkakakkuja yritettiin tehä, mutta enemmän siinä meni aikaa pelekkään ihimettelyyn. Meän isommat oli tekemäsä majjaa meän pihakuusen alle naapurin tytön kans. Aika lällihommia nuo niiden jutut tuntuu pihala olevan.

Melekeen menin pahki naapurin kissaan meän takapihalla ja pakkoha siitä oli ottaa muutama kuva. Se tais olla aika ihimeissää tuosta meän pikku herrasta ku aika nopiasti luikki pakkoon.

 Vähä ennen ku me mentiin takas sisäle, piti ihastella ihanaa ilimaa! Ihana ku kevät tullee!

Sisälä pikku herra kurkki vielä näkkyykö isoveliä ja isosiskoa ulukona. On se vaan kätevä tuo uluko-oven ikkuna!

 Empä tiiä palijonko ennää oikiasti puhun Rollon murretta ku tuntuu, ettei aina jaksa alakaa selittään mitä tarkotti milläki. Emmie kuitenkaa haluais muuttaa mittään, vaan ylipiästi näyttää kaikille, että mie tuun muualta. Eniten mua kuitenki ottaa päähä ku täälä sanotaan ketä, kuka -sanan tilalla!!! Se särähtää enite ommaan korvaan. Emmie tunne kettään pohojosesta ketä se ei ärsyttäis. Ja mikä pahinta, meän omat murut sannoo samalla tavalla...

Nose vain, nyt on pakko lähtiä nukkumaan, että jaksaa aamula alakaa taas siivous- ja leipomishommiin.

Antakaa ihimiset anteeksi jos tein pahojaki mokia!

En nyt ehi kattoo kellä tään on jo teheny, mut laitan tään nyt näille kivoille blogeille:

VaniljaHouse

Syvältä.

Lumimäellä

Elämää pohjolassa

Toteuttakaahan haaste iha omalla tavalla, jos vaan ehit <3

Haleja ja hyvvää yötä!