perjantai 20. helmikuuta 2015

Edistysaskelia


Hiljalleen minunkin täytyy jo myöntää, ettei meillä ole enää vauvaa. Maaliskuun lopussa kaksi vuotta täyttävä nuori herra on kasvanut aimoharppauksen ja ottanut suuria askelia. Tutista luovuttiin tammikuun alussa ja pari viikkoa sitten oli aika ottaa pinnasängystä laita pois. Pinnasänky toimi sellaisenaan loistavasti, kunnes herra päätti tulla laidan yli. Päätimme samantien ottaa työkalupakin esille ja laita sai luvan lähteä. 


Niin kuin olettaa saattaa, lisätyötähän tämä on aiheuttanut. Kolmen lapsen nukkumaanmeno on aina yksi iso haaste ja nyt se helpoin, joka oli nukahtanut itsekseen... on nukutettava. Kyllä meidän eskarilainenkin ihan itsekseen menee nukkumaan, mutta hänellä on tapana usein löytää nukkumaanmenon sijasta kivempaa tekemistä, joten nukahtaminen saattaa välillä kestää ellei tilannetta seuraa sivusta. Nukutusprojekti on ollut vaikeinta kohta 5vee pojun kanssa, jolla on selkeästi nukahtamisvaikeuksia. Onneksi asia on nyt helpottunut ja saamme koko poppoon nukahtamaan suhteellisen nopeaa.  


Pinnasängyn laidan poisottaminen oli ensimmäinen askel isompien poikien sänkyyn. Nimittäin haaveena on löytää tai tehdä pienimmälle sänky. Tämä jokaisella lapsella ollut Ikean pinnasänky on ollut erittäin kestävä ja todellakin hintansa arvoinen. Kuitenkaan ilman kolkuja sänky ei ole kestänyt, vaan juurikin tämä nykyinen sängyn omistaja on päättänyt kokeilla hampaitensa terävyyttä lähes jokaiseen laitaan. Sänky siis kaipaisi ehdottomasti hiontaa ja uutta maalia pintaan. Tämän hetkinen värikään ei ole se mieluisin, mutta päätin jo viime keväänä, etten jaksa tehdä sängylle enää mitään ja olin jo tässä vaiheessa huomaavinani laidan olevan erityisen maukas, joten maalaaminen olisi ollut turhaa ;).

Laidan poistamisen jälkeen sänky kaipasi päiväpeittoa ja uusia tyynyjä. Uusien ostamisen sijaan siirsin kaapissa olleet isoveljen päiväpeiton ja tyynyt pienimmälle. Aika paljon ilme muuttui tämän pienen muutoksen myötä.


Olisi ehkä aika ottaa lasten tekemät viirinauhat pois tai kirjoittaa jotain hieman keväisempää tekstiä tilalle. Vielä kun keksisi mitä :) Toisaalta lasten suusta ne parhaat ideat aina tulee.



Oikein ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!



Laura


psst... Kurvatkaahan lehtihyllyille, sieltä löytyy meidänkin koti :) Siitä pian lisää...

16 kommenttia:

  1. Noin ne vaan kasvaa ja kuule ennen kuin ehdit sanoa oho, ovat jo aikuisia. Minunkin kuopus lähti jo armeijaan enkä vaan millään pysty uskomaan että näin on käynyt! Kliseetä mutta joo, ihan eilen se tossa päristeli Plaston muovimopolla niin että lenkkareista paistoi varpaat läpii ja lippiksessä oli hikiraita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, aika menee hurjan nopeaa ja mielelläni pitäisin lapsia pienenä vähän pidempään vaikka aika rankkaa aika tämä onkin. Eikä tuo nukuttaminen ole kyllä nyt juurikaan iso homma, varsinkaan jos on mies kotosalla. On vaan usein työmatkoilla :) Voin kuvitella, ett sanon noita samoja lauseita myöhemmin... miten mitäkin muistaa kuin se olisi ollut eilinen :)

      Poista
  2. Meilläkin nöpö terottelee hampaitaan pinniksen laitaan.. :) ja niin ovat tainneet tehdä kaikki muutkin vuosien aikana. Tuo Muuramen pinnis on ollut jo minulla melkein 30 vuotta sitten. Yhteensä kuudella lapsella. :) Jykevänä on kaiken kestänyt, mutta laidat on narskuteltu! Siitä ei saakaan laitaa pois, harmi. Mä olen myös tuskastellut, että miten J:n saa nukutettua sitten kun ei enää mahdu pinnikseen. Se on semmoinen vääntäjä ja kääntäjä, että ihan nytkin saa pitää kiinni että se malttaa rauhoittua ja antaa mahdollisuuden unelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pinniksen laidan teroitus on kyllä jännää. Kaksi vanhinta ei oo sitä koskaan tehnyt ja pienin on laittanut kaikki laidat uusiksi. Muuramen pinnis kulkee varmaan teillä vielä pitkään suvussa, eli on vaan hienoa et jokainen jättää puumerkkinsä kylkeen ;D Minä oon nyt istunut tuolla virkatulla rahilla ja pitänyt kättä mahalla. Muuten ei malta pysyä paikoillaan. Nyt nukahtaa jo aika nopeaa. Toivottavasti menis teillä, sit kun sen aika on, yhtä helposti.

      Poista
  3. Muistan kyllä kuin eilisen sen päivän kun päätin naputella meidän nuorimmaisen pinniksen myyntiin. Oikein stailasin kuvia varten sängyn ja samalla mietin etten minä raaski siitä luopua. Jotenkin se tuntui todella isolta harppaukselta kasvussa. Haikein mielin kyllä joskus vieläkin katselen Herra 4v:n pinnasänkykuvia.

    VastaaPoista
  4. Meidänkin nuorimmainen muutti juuri pinnasängystä isompien tyttöjen sänkyyn <3. Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
  5. Oi, tuo on haikeaa, vaikka toisaalta ihanaa aikaa. <3 Täytyypä hakea luettavaa viikonlopuksi. :)
    Ps. Blogistani löytyisi haaste

    VastaaPoista
  6. Toisaalta on hieno kun lapsesta kasvaa ns. iso poika. On hienoa katsoa kehitystä, mutta kuitenkin haikailee vauvan perään :) Sitä haikailua ja uuden oppimisen katselua taitaa noitten lapsien kanssa olla aina :)

    VastaaPoista
  7. Niin ne pienet kasvaa...
    Täytyypä käydä lehtihyllyllä kurkkimassa. Kuinkahan monta lehteä pitää selata ennenkuin oikea löytyy? ;)

    VastaaPoista
  8. Meillä olikin ihan samanikäiset kuopukset, meillä kaksi täytetään maaliskuun alussa. Meillä myös muutaman kerran kiivetty pinniksestä pois, mutta siitä ei ole tullut jokailtaista tapaa niin annetaan laidan vielä olla, koska tiedän että sen jälkeen se ei pysy siellä sängyssä pätkän vertaa vaan joutuu vieressä istumaan pitkänkin aikaa.

    VastaaPoista
  9. Itse tykkäänkin että elämän jälki saa näkyä, se on juuri hyvä :-)
    Pienet kasvaa niin nopeaa....

    Lehti jo eilen tarttuikin mukaan, onnea vielä uudelleen! :-)

    VastaaPoista
  10. Meillä sama edessä.. tai oikeastaan siirto omaan sänkyyn! Nukkuu edelleen meidän sängyssä mutta kohta olisi aika alkaa harjoitteleen omassa sängyssä nukkumista. Ongelmia tuottaa että pikkuveli jo nyt hyppää laidan yli ja nukuttaminen jo muutenkin haastavaa.. :P

    VastaaPoista
  11. Meillä oli muuten esikoisella tuo sama sänky ja siinä sellaiset suojat noilla pitkillä sivuilla. :D

    Voi viude, varmaankin sen pienimmän soisi pysyvän ihan pikkuisena vähän pidempääkin. Harmi, ettei sitä voi pulloonkaan laittaa. <3

    VastaaPoista
  12. Meillä pitäisi myös tuosta tutista päästä eroon ihan lähiaikoina, ennen kuin 2-vuotta tulee täyteen ja ennen kuin uusi vauva syntyy. Odottelen tässä vielä, että tyttö parantuisi tuosta tämän hetkisestä taudistaan, niin sitten olisi aika viedä tutit oraville, niin kuin aikoinaan vietiin isoveljenkin tutit. :)

    Pinnasängyn toinen laita meillä ei ole koskaan ollut paikoillaan, kun tytön sänky on meidän sängyssä kiinni ja silti nukkuu osan yöstä meidän sängyssä. Huoh! Jotenkin tuo tyttö pitäisi saada pysymään siellä omassa sängyssä. Jospa hän ei aivan järkyttyisi, jos uskaltaisin siirtää meidän sänkyä sen puolimetriä eroon hänen sängystään ja laittaisin yöpöydän siihen väliin. :)

    Ihanaa kevättä, ja ei tosiaan enää sitä lunta! ;)

    VastaaPoista
  13. Niinpä, pienet on pieniä niin kovin vähän aikaa. Munkin pieni menee ensi syksynä jo eskariin. Iik, ja jes. Tuo se kasvaminen mukaan aina tosi hyvääkin. Itse nautin kaikesta yhdessä tekemistä, jota voi tehdä jo tooosi paljon.

    VastaaPoista
  14. Niin ne pienet vaan kasvaa. Meidän pikkuherrakuopus luopui aika hiljan pinnasängystä, ikää on ensi viikolla kolme vuotta. Pelättiin tosi paljon, että kuinka jää sen jälkeen itsekseen nukahtamaan, mutta sinne se jää sänkyynsä ihan yhtä lailla kuin pinnikseen aiemmin. Teillä on hurjan kaunis koti. <3

    VastaaPoista

Kiitos kivoista kommenteista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...