Miten minusta onkaan tullut tällainen remppaaja. Ai, että rakastan sutia maalia seiniin, ovenpieliin, lattioihin... Ja mitä kaikkea muutakin kivaa olen päässyt tekemään ja ennen kaikkea oppinut. Vaikka täytyy myöntää tämän olevan rankkaa, nautin joka hetkestä. Alkuvaiheessa kuvittelin olevani heti valmis tekemään remontin eteen kaiken mahdollisen, etsiväni jokaisen materaalin jo ajoissa valmiiksi. Miten kävikään? Lamaannuin, en ollutkaan kuvitelmieni mukainen. Minulla oli selkeät mielipiteet, mutta väsyin kiireellisiin päätöksiin ja valinnan vaikeuteen. Menin ehkä jopa lukkoon, mutta onneksi siitä vaiheesta pääsin nopeasti eteenpäin.
Olemme remontoineet taloa nyt kolme kuukautta. Lähes joka päivä projekti on edennyt, välillä isoin askelin ja välillä pienin. Raskain vaihe oli varmasti saunan ja kylpyhuoneen sekä kodinhoitohuoneen purkaminen. Laattojen irroittaminen, betonin piikkaaminen auki ja kuljettaminen pois talolta. Sen kaiken jälkeen olo oli kuin voittajalla. Nyt sitä aikaa on itseasiassa mukava muistella. Ainakin voimme sanoa tehneemme jotain itsekin. Toki saimme myös apua, muuten tästä ei olisi ikinä tullut valmista.
Kaiken tämän kiireen, kameran hajoamisen ym ym selitysten jälkeen huomaan etten ole juurikaan täällä näyttänyt remontin etenemistä. Väsymys taitaa olla isoin syy. Ja se, että tahtoisin aina näyttää blogin puolella kauniita asioita. Olenkin opetellut tässä projektin myötä, että myös ne keskeneräiset jutut voivat olla kiinnostavia.
Ystäväni tuli eilen kurkkimaan projektin etenemistä. Ensimmäisenä kuulin sanat ´olisinpa nähnyt tämän jo ennen remonttia`. Totta, mutta miksi häpeilen näyttää sitä kauheutta mitä se oli. Toki monelle (ystävällenikin) näytin talosta kuvia ja luin rivien välistä sanat `hullut`. Vain muutama sanoi asian ääneen, useimmat tsemppasivat ja kannustivat. Pari jopa hihkui, koska näkivät saman kuin me. Nyt olemme oikein tyytyväisiä, että näimme talon potentiaalin kaikkien niiden kauheuksien keskeltä ja saimme kannustusta lähteä tekemään näin isoa projektia. Ystävänikin oli innoissaan näkemästään ja oli ihana saada näyttää se mihin hänkin uskoi jo projektin alussa, vaikka ei taloa ehtinyt livenä silloin nähdäkään.
Aiempiin näyttämiini kuviin on siis tulossa jatkoa; puupaneeleita, vihreitä kaakeleita, keltaisia kaappeja. Jokaisella blogini lukijallakin on mahdollisuus tehdä se oma mielipide; olimmeko `hulluja` vai `rohkeita`, vai mitä olimme ja mitä olemme nyt.
Tänään vielä kuitenkin jänistän tästä ja näytän teille nätin asetelman kotoa. Olen ihastunut kaikkiin pieniin rasioihin ja huomaan niitä nyt kiikuttavani esille, tekeväni kasoja ja erilaisia asetelmia. Olinkin hyvin innoissani saadessani postista paketin, jonka olin täysin jo unohtanut. Voitin nimittäin ottamallani kuvalla Instagram-kisasta Louis Vuittonille lahjakortin! Lahjakortti tuli minulle kirjatussa paketissa, kauniisti paketoituna rasiassa, jossa itsessään oli magneettisuljin. Ai että! Kyllä nainen voi olla onnellinen... nyt odottelenkin aikaa kun pääsen lahjakortin tuhlaamaan.
Näiden ajatusten siivittämänä kerään lisää rohkeutta avata projektin etenemistä. Lopputuloksen kuvaaminen onkin helppo homma, mutta jos sitä ennen avaan hieman alkutilannetta. Olisikin kiva kuulla mistä te haluaisitte kuulla enemmän? Ainakin seuraajani Snapchatissa tykkäsivät talokierroksesta. Sain paljon ihania viestejä, jotka tekivät tästä projektista vielä mukavamman. Ihana saada jakaa jotain näin meille tärkeää myös teille <3
Huomenna jatketaan vielä remppailua ja sitten lähdemme etelään juhannuksen viettoon. Lupaan ottaa silloin rennosti ja unohtaa seuraavan viikon kiireen remontin, muuton, siivoamisen ym suhteen.