Persoonalliset taulut

Huomaan kaipaavani meille enemmän ja enemmän tauluja. Joka kerta kun olen sellaista tilaamassa, peruutan tilauksen ja jään vielä miettimään asiaa. Moni ihana printti ihastuttaa ja kovasti sellaisia haluaisin meillekin. Jokin aika sitten sain idean laittaa Magia Graphicsin Millalle mailia. Kerroin vähän mitä haluaisin ja Millalta tulikin monta kivaa ideaa.

Muutamien mailien jälkeen sainkin jo tehdä päätöksen erilaisista vaihtoehdoista. Treffasimme ja sain kaksi ihanaa uutta printtiä meille. Toinen niistä tuli meidän olohuoneeseen ja toinen meni poikien huoneeseen. Uuden taulun vieressä onkin minun hieno mustaksi maalaama canvas-taulu. Hetken mielijohteesta sutaisin vanhan taulun uudella maalilla ja nyt se odottelee taas uutta inspiraatiota. Tosin tykkään siitä nyt juuri tuollaisena.

Oikein ihana viikonloppua teille <3

Laura

*Postaus toteutettu yhteistyössä Magia Graphicsin kanssa

Keittiöremontti

Sain luvan kuvata miehen siskon uutta keittiötä, joka on juuri täysin remontoitu. Keittiö on muuttunut entisestä huimasti ja ilme on nyt upean valoisa. Keittiön lisäksi perhe on remontoinut 80-luvun loppupuolen omakotitalon hiljalleen ulkopuolta myöten ja koko talon muutos lähtötilanteeseen on kyllä upea.  

Perhe suunnitteli ja remontoi muutamia extrakäsiä käyttäen keittiön itse. Keittö tilattiin mittatilaustyönä Kaarinassa sijaitsevasta Puuvajasta. Yläkaapit ovat korkeakiiltovalkoiset ja loput kaapeista tammiviilua. Keittiötaso on kvartsitaso, johon on upotettu komposiittiallas. Välitilaan laitettiin valkoinen lasi.

Keittiöön jätettiin vanha puuliesi, joka maalattiin uudelleen ja päällä ollut huuva poistettiin. Nyt liesi sopii hyvin moderniin keittiöön.

Lopuksi vielä muutama kännykällä otettu kuva keittiöstä ennen ja remontin aikana. Aika ison muutoksen keittiö on kokenut.  

Mielestäni keittiöstä tuli upea ja asukkaidensa näköinen. Kova työ oli todellakin kannattavaa ja varmasti palkitsevaa.

Laura

Nyt se tapahtui - omat sivut

Pitkään olen miettinyt, että pitäisi blogilleni saada järkevämpi osoite. En kuitenkaan ole jaksanut asiaa enempää tutkia. Nyt viimein päätin ryhdistäytyä ja hankin blogilleni oman verkko -osoitteen heinassaheiluvassa.fi. Kiitos ihanan ystäväni, joka oli nähnyt vaivaa ja tehnyt ohjeet meille muillekin bloggaajille. Jos siis siellä on muitakin omasta osoitteesta haaveilevia, menkäähän kurkkaamaan Beauty of Life -blogista selkeät ohjeet.

Vinkkinä, älkää tehkö tätä väsyneenä tai flunssaisena niin kuin minä tein... luulin tekeväni ohjeiden mukaan ja olin tietysti hyppinyt joitenkin kohtien yli. Nooh. Onneksi hyvien ohjeiden avulla pääsin palaamaan korjaamaan virheeni. Tämä ei kuitenkaan ihan riittänyt, koska palvelimessa oli eilen ongelmia ja se ei päivittynyt normaalisti. Tänään sain viestiä ongelmista, jotka korjattiin ja näin sain viimein ihka omat sivut. Tuntuu aika kivalta.

Nyt on blogi siirtynyt tylsästä blogspot.fi päätteestä yhteen selkeään osoitteeseen. Miten uusi osoite muuttaa blogini seuraamista? Ei mitenkään, voitte rauhassa jatkaa samaan malliin kuin aiemminkin.

Jaksan ihastella näitä ihania kukkia, jotka kävin ostamassa Kukkapalvelu Iiriksestä Kotiblogit -lehden kuvauksiin. Kannoin Kubuksen liikkeeseen ja pyysin keväistä asetelmaa. Kauniin keväinen tästä tulikin ja kukat pysyivät hyvinä kauan. Palvelu oli kuten aina, erinomaista. Kiitos!

Kiitos kaikille ihanista kommenteista edelliseen postaukseen! Nyt lähdenkin vastailemaan kaikkiin kommenteihin, nimittäin flunssa pitää minut tänään sängyn pohjalla.

EDIT: Voi olla, ettei päivitykseni näykään teillä, joten Bloggerin käyttäjät voi päivittää blogini nopeasti alla olevan kuvan mukaan :)

Pitäkää itsenne terveenä!

Laura

Heinässä heiluvassa mukana Parhaat Kotiblogit -lehdessä

Täällä vietellään rentoa viikonloppua. Eilen kylästeltiin koko päivä ja päivän pääteeksi tulin kotiin neljän lapsen kanssa. Saimme siis neidin kaverin meille yökylään ja iltahan menikin sitten leffaa katsellessa, saunoessa ja lasten kikattelua kuunnellessa.

Torstaina menin töiden jälkeen vauhdilla postilaatikolle kurkkimaan onko minulle tullut tärkeää postia. Posti toikin odotetun lehden vasta perjantaina, joten jännitys oli ehtinyt vielä enemmän kasvaa siinä odotellessa. Nimittäin torstaina ilmestyi uusi Kotiblogit -lehti, jonka sivuilta myös Heinässä heiluvassa löytyy. Olipas vain jännää nähdä oma koti lehden sivuilla. Menin heti sisustuspuolelta etsimään omia kuvia, mutta löysin itseni DIY-ideoiden joukosta. Mukavaa, että jutustani oli löytynyt kivasti ideoita myös sinne puolelle. 

En olekaan ennen kertonut täällä, että olen ehkä outo lintu.... Olen kieltäytynyt useista lehtijutuista ja haastatteluista (ei niitä nyt ihan hirveän montaa ole, ehkä 4-5), koska olen pelännyt tulla esille. Kummallista eikö olekin? Hiljalleen olen kuitenkin uskaltautunut avaamaan itseäni myös blogin ulkopuolella ja antanut itsestäni enemmän. Täällä uskallan kertoa paljonkin itsestäni, mutta jokin on minua estänyt kertomasti itsestäni myös julkisesti ihan isomman yleisön edessä. Muutenhan olen hyvinkin sosiaalinen ja avoin ihminen. 

Olen kuitenkin saanut niin paljon rohkaisua ja myös naurahduksia muilta bloggaajilta, jotka ovat kuulleet etten ole edes kertonut harrastuksestani kaikille ystävilleni. Ja niin totta, mitä ihmettä olen pidätellyt? Olen ehkä pelännyt juurikin kaikkien läheisten mielipidettä, hyväksyntää. Jokainen ystävä ja myös tutut, jotka tietävät blogista, ovat antaneet pelkästään positiivista ja kannustavaa puhetta. Näiden vuoksi olen alkanut hyväksymään pyyntöjä ja myös kertomaana enemmän harrastuksestani. Ehkä se viime kuun Kuukauden nainen -juttu oli osaltani juurikin ensimmäinen askel tähän suuntaan ja ehkä juurikin sellainen vähän isompi askel tulla esille suoraan omilla kasvoilla ja nimellä. Silloinhan myös useat tutut ja omat työkaverini saivat tietää koko asiasta :) 

Mutta takaisin tähän kivaan lehteen. Kotiblogit -lehti on täynnä upeita koteja, ideoita, herkkuja sekä inspiraatiota vaikka lomamatkoille. Mielestäni parasta tässä lehdessä on se, ettei se ole täynnä mainoksia, vaan itse jutut täyttävät lehden. Olin siis todella otettu, että minuakin pyydettiin tähän mukaan. Kiitos <3

Oikein leppoisaa sunnuntaita teillekin!

Laura

Edistysaskelia

Hiljalleen minunkin täytyy jo myöntää, ettei meillä ole enää vauvaa. Maaliskuun lopussa kaksi vuotta täyttävä nuori herra on kasvanut aimoharppauksen ja ottanut suuria askelia. Tutista luovuttiin tammikuun alussa ja pari viikkoa sitten oli aika ottaa pinnasängystä laita pois. Pinnasänky toimi sellaisenaan loistavasti, kunnes herra päätti tulla laidan yli. Päätimme samantien ottaa työkalupakin esille ja laita sai luvan lähteä. 

Niin kuin olettaa saattaa, lisätyötähän tämä on aiheuttanut. Kolmen lapsen nukkumaanmeno on aina yksi iso haaste ja nyt se helpoin, joka oli nukahtanut itsekseen... on nukutettava. Kyllä meidän eskarilainenkin ihan itsekseen menee nukkumaan, mutta hänellä on tapana usein löytää nukkumaanmenon sijasta kivempaa tekemistä, joten nukahtaminen saattaa välillä kestää ellei tilannetta seuraa sivusta. Nukutusprojekti on ollut vaikeinta kohta 5vee pojun kanssa, jolla on selkeästi nukahtamisvaikeuksia. Onneksi asia on nyt helpottunut ja saamme koko poppoon nukahtamaan suhteellisen nopeaa.  

Pinnasängyn laidan poisottaminen oli ensimmäinen askel isompien poikien sänkyyn. Nimittäin haaveena on löytää tai tehdä pienimmälle sänky. Tämä jokaisella lapsella ollut Ikean pinnasänky on ollut erittäin kestävä ja todellakin hintansa arvoinen. Kuitenkaan ilman kolkuja sänky ei ole kestänyt, vaan juurikin tämä nykyinen sängyn omistaja on päättänyt kokeilla hampaitensa terävyyttä lähes jokaiseen laitaan. Sänky siis kaipaisi ehdottomasti hiontaa ja uutta maalia pintaan. Tämän hetkinen värikään ei ole se mieluisin, mutta päätin jo viime keväänä, etten jaksa tehdä sängylle enää mitään ja olin jo tässä vaiheessa huomaavinani laidan olevan erityisen maukas, joten maalaaminen olisi ollut turhaa ;).

Laidan poistamisen jälkeen sänky kaipasi päiväpeittoa ja uusia tyynyjä. Uusien ostamisen sijaan siirsin kaapissa olleet isoveljen päiväpeiton ja tyynyt pienimmälle. Aika paljon ilme muuttui tämän pienen muutoksen myötä.

Olisi ehkä aika ottaa lasten tekemät viirinauhat pois tai kirjoittaa jotain hieman keväisempää tekstiä tilalle. Vielä kun keksisi mitä :) Toisaalta lasten suusta ne parhaat ideat aina tulee.

Oikein ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

Laura

psst... Kurvatkaahan lehtihyllyille, sieltä löytyy meidänkin koti :) Siitä pian lisää...

Niin hyvä tuuri!

Osallistun usein erilaisiin arvontoihin ja olen ollut todella yllättynyt kuinka hyvä tuuri minulla on ollut erilaisissa blogiarvonnoissa. Olenkin sanonut ystävilleni, että niihin kannattaa ehdottomasti aina osallistua, koska voi hyvin joskus voittaa jotain kivaa. Nyt Instagramin myötä olen osallistunut siellä pyöriviin arvontoihin, mutta ajatellut lähinnä vain kokeilevani. Osallistujamäärät ovat usein aivan eri luokkaa kuin blogiarvonnoissa. Tällä kertaa onnetar olikin suosinut minua ja voitin himoitsemani nappituolin! Olin jo ensimmäisen kuvan nähtyäni tuolille ihan myyty, mutta livenä se on vielä hienompi. 

Nappituoli eli Button Stool on käsintehty massiivista mangopuusta. Pinta on eläväinen ja  puun syyt näkyvät kauniisti maalatun pinnan läpi. Tuolin ehdottomasti paras kohta on nahkainen yksityiskohta, joka viimeistelee sen ja tekee nappimaisen lookin. Ulkonäön lisäksi tuoli on todella tukeva ja kestävän oloinen. Täydellinen ihan vain tällaisenaan, mutta tulen aivan varmasti testaamaan tätä myös makkarin yöpöytänä.

Tämän upea Button Stool kuuluu saksalaisen Hawke & Thorn -yrityksen kevään 2015 Preston -kokoelmaan. Tämän lisäksi kokoelmasta löytyy ihania lipastoja, pöytiä sekä itseä ihastuttavia vilttejä ja pussilakanoita. 

Instagram on kyllä inspiroivien kuvien lisäksi siitä kiva, että sieltä löytää helposti itseä kiinnostavia tuotteita, näkee niitä toisten kodeissa ja saa hyviä ale-vinkkejä. Tämäkin firman ja koko arvonnan huomasin vasta silloin kun kyseinen firma alkoi seuraamaan minua Instagramissa. En varmaan muuten olisi hetkeen Hawke & Thorneen törmännytkään. 

Viimeiseen kuvaan on taas joku karvainen eksynyt... paikkaan missä ei edes saisi olla :)

Mukavaa torstaita!

Laura

Ihana valo - joka paljastaa kaiken!

Kylläpäs sitä onkin nauttinut lisääntyneestä auringonvalosta. Viikonloppuna valo oikein tulvi sisälle ja samalla kyllä paljastui pölyt ja muut mukavuudet. Pakko oli siis tehdä perusteellisempi siivoaminen ennen ystävien sekä appivanhempien saapumista meille. Siinä siivoilujen ohella innostuin ottamaan kuvia meiltä vähän eri kuvakulmista ja tulihan tuo meidän koiruuskin taas ikuistettua.

Pitkään olen pohtinyt meidän sohvan kohtaloa. Se on kulkenut meidän mukana pitkän matkan ja kohta alkaa olla aika antaa uudelle sohvalle mahdollisuus. Minkälainen se uusi sohva sitten olisi? Kovasti olen miettinyt mitä haluan ja mikä sopisi meille kooltaan, malliltaan ja tyyliltään. Tietty miehen mielipide pitää kysyä myös. Valkoinen sohva olisi aivan ihana, mutta mitenhän se kestäisi meidän menossa? Pestävät päälliset olisi siis ehdottomat. Myös vaaleanharmaa sohva olisi kiva, mutta toisaalta valkoiseen sohvaan voisi myöhemmin ostaa vaaleanharmaan päällisen vaihtelua tuomaan. Meidän sohva on ostettu Iskusta ja se on ollut kyllä todella kestävä. Nyt olen kuitenkin pohtinut hieman halvempaa mallia, koska lasten kanssa sohva kärsii varmasti, eikä tuo ihana koiruuskaan ole mikään paras kaveri sohvalle. Onneksi asian suhteen ei ole mikään kiire, mutta huomaan vaihtelevani mielipidettä useasti, joten hyvä aloittaa pohdiskelu jo tässä vaiheessa.

Ihanaa tiistai-iltaa!

Laura

Ideoita hakemassa

Kävin viikko sitten Rakenna & Sisusta -messuilla Turun Messukeskuksessa hakemassa vähän ideoita tuleviin projekteihin... tai toivottavasti siihen yhteen vähän isompaan. No messuille meno ei mennytkään ihan niin kuin piti, koska meidän poju sai aiemminkin mainitsemani aivotärähdyksen, joten mies ei päässytkään minun matkassa messuille. Kävin kuitenkin kiertelemässä paikat meidän neidin kanssa, pienimmän istuessa mukana vaunuissa.

Messuilla näkyi enemmän rakennuspuolta kuin sisustuspuolta, jota olisin ehkä kaivannut jopa vähän lisää. Rakennusideoita olisi ollut mukava hakea miehen kanssa yhdessä, mutta yksin lasten kanssa kiertäessä messut jäivät tällä kertaa vähän nopeammaksi visiitiksi. Napsin kameralla jotakin kuvia messutarjonnasta. Keittiöitä olisin halunnut kuvata enemmänkin, mutta niissä tuntui olevan aina niin paljon porukkaa, joten jouduin karsimaan niiden kuvaamista.

Ihastuin näihin pieniin kaminatakkoihin ja onhan tuo kalanruotoseinä vaan hieno. Myös erilaiset polttopuiden säilytyskorit ja telineet tuntuvat kiinnostavan...

Yksi messujen must-see -osasto oli Projekti Verkaranta -blogin Jutan Danske Bankille suunnittelema osasto. Kaikki oli mietitty viimeisen päälle ja osasto oli täynnä kaikkea kaunista. Jutta olikin valinnut osastolle turkulaisia taitajien ja yrittäjien tuotteita, joten harhateille näillä ei voinut mennä. 

Tässä vielä vähän lisää sisustuspuolta, mitä messuilta bongailin.

Erilaisilla messuilla käynti on kyllä minun mieleen, ehkä kuitenkin paremmalla ajalla ja pidempi hermoisilla kavereilla. Tosin en voi kuin kehua lapsia, jotka olivat kyllä todella kiltisti koko kierroksen ajan. Neidin mielestä herkkujen kerääminen messuosastoilta oli ihan parasta puuhaa :)

Oikein mukavaa viikkoa kaikille!

Laura

*Postaus toteutettu yhteistyössä Turun Messukeskuksen kanssa

Mustikka-vaniljamuffinit

Sain tänään kolme ihanaa naista ja yhden pienen neidin meille kylään. Myös miehen vanhemmat olivat meillä yötä, joten aamupäivällä piti leipoa pientä makeaa tarjoiltavaksi. Päätin testailla jotain aivan uutta :) Ja lopputulos oli kyllä hyvä, juuri tarpeeksi kuohkeita muffineita.

Mustikka-vaniljamuffinit

n. 10-12 kpl

Ainekset:

2 kananmunaa
1 dl ruokosokeria

100 g sulatettua margariinia

1 dl mustikka-vaniljarahkaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 rkl kaakaojauhetta

1½ tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

Päälle:

vaahdotettua vaniljakastiketta
mustikoita

Sulata rasva ja jäähdytä. Vatkaa munat ja ruokosokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä vehnäjauhoihin kaakaojauhe, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Lisää taikinaan vuorotellen rasvaa, jauheseosta sekä rahkaa. Kääntele taikina varovasti sekaisin. Kääntele taikinan joukkoon varovasti mustikoita tai lisää niitä taikinan sekaan muffinivuokia täyttäessä. Jaa taikina muffinivuokiin. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Anna jäätyä.

Vahdota vaniljakastike ja pursota se jäähtyneiden muffineiden päälle ja koristele muutamalla mustikalla.

Herkullisia hetkiä!


Laura

Ystävänpäivä ♥

Tänään on vietetty suurta rakkauden täyteistä päivää, viestejä on kilahdellut puhelimeen ja ystävät ovat soitelleet. Ja osan kanssa saimme viettää laatuaikaa. Tärkeä päivä monille, minulle ainakin. Tämä päivä muistuttaa ystävien tärkeydestä ja ihan ilman mitään muistamisiakin, saa ajatukset kääntymään ystävien puoleen ja miettimään kuinka onnekas olen kaikista upeista ihmisistä elämässäni. Lapsuuden ystävien kanssa on muodostunut siteet, joita ei tunnu horjuttavan mikään, mutta myös aikuisiän ystävät ovat saaneet oman paikkansa sydämessäni. Voin siis olla kiitollinen ja myös onnellinen. 

Tällä hetkellä elän niitä ns. ruuhkavuosia ja sen kyllä huomaa. Kiirettä riittää ja arki on hyvinkin vauhdikasta. Sen varmaan allekirjoittaa jokainen pienten lasten äiti ja isä. Jokainen tietää sanomattakin, että usein elämä menee työn ja lasten ehdoilla, omaa aikaa on hyvin vähän. Siitä haaveilee, mutta kun se oma aika koittaa, huomaa usein kaipaavansa pian jo sen kaaoksen keskelle. Siihen on vaan niin tottunut ja siellä on turvallista olla. Usein myös ystävien kanssa aika saattaa olla vähäistä. On ystäviä joita näkee usein, mutta on ystäviä, joita näke harvemmin pidemmän välimatkankin vuoksi. Silti ilman sanomistakin ystävät tietävät syyn ja kun heitä näkee, ei tunne olleensa hetkeäkään erossa.

 

Perjantaina kotiin palatessa minua oli kotona vastassa kukkalähetys. Olin tietenkin yhtä hymyä... kuka minua muistaa. Tämä kaunis kukka-asetelma oli ystävänpäivän toivotus Kukkapalvelu Iiriksestä, josta haen usein meille kukkia. Miten ihana ajatus oli muistaa kauniilla kukilla ja selvästi mietittynä, mihin voisin kukat laittaa. Olen otettu ♥ Kiitos!

Sain tänään ystävän lapsineen meille kylään. Päivän ohjelmaan kuului pulkkailua, luistelua, syömistä ja herkuttelua. Kohokohta taisi kuitenkin olla elokuviin pääsy ja vielä yhden ystäväperheen liittyminen meidän seuraan. Kävimme katsomassa Risto Räppääjä ja Sevillan Saituri. Olipas vain hyvä elokuva. Pieninkin oli elokuvissa ensimmäistä kertaa ja hyvin jaksoi katsoa koko elokuvan. 

Nyt tahdon toivottaa teille oikein ihanaa ystävänpäivää!

♥♥♥

Laura