Tuolilöytö

Olen pidemmän aikaa haaveillut löytäväni alakertaan kauniin pyöreän pöydän. Olen pitänyt silmäni auki kirpputoreilla ja netissä. Vielä en ole kuitenkaan onnistunut löytämään sellaista yksilöä, joka miellyttäisi omaa silmää. Mielessä pyörii kuitenkin parikin erilaista vaihtoehtoja, joten enköhän jossain vaiheessa onnistu sellaisen bongaamaan. Tämä kuuluu taas sarjaan `ikuisuusprojekti`, joita minulta löytyy useampikin.

Olen kuitenkin aloittanut hyvissä ajoin tuolien etsimisen ja muutama tuoli onkin sattumalta eteeni ilmestynyt. Syksyllä ostin meille tuttavalta valkoisen muurahaistuolin ja nyt eteeni ilmestyi tämä kaunis Seiska-tuoli.

Löysin tuolin erittäin edullisesti, joten se oli ehdottomasti kotiutettava. Alkuun ajattelin ettei tuoli pähkinänsävyisenä sovi meille, mutta tämä kaunis yksilö on muuttanut mieleni. Tuoli on juuri täydellinen tuollaisena. Kaiken lisäksi tuoli on lähes uudenveroisessa kunnossa, joten olen erittäin tyytyväinen löytööni.

Mitäs sanotte löydöstäni? Löytyykö teiltä näitä ihanuuksia?

Viherkasvit seinällä

Vihdoin ja viimein sain pöydällä paikkaansa odotelleen viherkasvit seinälle. Kerroinkin aikaisemmin tehneeni kivan edullisen löydön Helsingin reissulla. Ostin nimittäin nämä keraamiset kukkaruukut Tigerista. Hinta ei päätä huimannut, joten halusin ne ehdottomasti hankkia meille. Olisin löytänyt ruukuille montakin hyvää paikkaa, mutta lopulliseksi valikoitu olohuone. 

 

Itse tykkään kovasti ruukkujen muodosta sekä ripustuslenkeistä, jotka muistuttavat nahkaa. Nyt pitää vain toivoa kasveille pitkää elämää tämän viherpeukalon käsissä. 

Viikonloppuna ajattelin laittaa siniset tyynyt kaappiin odottelemaan seuraavaa hetkeä ja valikoida sohvalle pehmeämpiä ja talvisempia tyynyjä. Maton suhteen emmin edelleen, joten senkin paikka saattaa vaihtua. Vaikka maton kuvio on kaunis, huomaan kaipaavani yksinkertaisempaa ja selkeämpää ilmettä.

Kyllä, viherkasvit seinälle!

Viherkasvit ne vain lisääntyvät. Tällä kertaa ajattelin ripustaa seinälle kaksi ihanaa keraamista purkkia, nahkaisilla lenkeillä. Lenkit tuskin ovat nahkaa, mutta muistuttavat sellaista, joten sekin kelpaa minulle. Kävin edellisen Helsingin reissun lopuksi pikaisesti ostamassa pienet tuliaiset lapsille. Laukussa ei ollut lainkaan enää tilaa, mutta mitä tekee Laura. No ostaa tietenkin kukkaruukkuja ja ne lelut, epätoivoisesti tunkee ostoksia laukkuun mikä on oikeasti jo täynnä. Onneksi käsilaukku oli sen verran tilava, että sain nämä vielä tungettua sinne, eikä minua pysäytetty lentokoneen turvatarkastuksessa. En vain voi vastustaa edullisia löytöjä.

Minulle tyypilliseen tapaan nämä ovat odottaneet jo tovin seinälle pääsyä. Vihdoin löysin ruukuihin kivat kasvit ja muistin ostaa multaa, joten ripustaminen on lähempänä kuin koskaan. Vielä pitää valjastaa mies vasaran kanssa heilumaan.

Eikös olekin aika kivat? Eihän näitä vain voinut olla ostamatta...

Pala marmoria ja remonttiluksusta

Viikonloppu on edennyt leppoisissa tunnelmissa. Olen pakkeloinut seiniä, vienyt pahviroskia kierrätykseen ja kantanut ilmastoinnin eristysrullia eteisestä nurkan taakse piiloon. Ainakin eteiseen astuva voi luulla talossa hallitsevan hetkittäinen siisteys ja ehkä edessä häämöttävä valmistuminen. No jokainen pitkän projektin itselleen valinnut tietää ettei tule hetkeen näkemään kotia valmiina ja sopeutuu nurkissa pötkötteleviin remonttitavaroihin, pusseihin ja nyssäköihin. Sitä se on meilläkin. Kuvista onnellisesti rajaan kaaoksen ja näytän mielummin ne valmiit paikat tai ainakin lähes valmiit nurkat.

Löysin kirpparilta kivan pienen marmorisen alustan kahdella eurolla. Hetken ehdin jo miettiä tarvitsenko sitä mihinkään, kunnes muistin tarvitsevani lieden viereen alustaa kuumalle kattilalle. Tässä tarkoituksessa marmorinen alusta on ollut täydellinen. Se on riittävän kaunis ja samalla käytännöllinen. Olen käyttänyt alustaa myös Marimenkon Oiva -teekannun alla ja tässäkin tarkoituksessa se on ollut todella hyvä. Ei siis mikään huono parin euron sijoitus.

Kävimme tänään remonttijuttujen lomassa hirvipeijaisissa syömässä. Tämä joka vuotinen perinne on aina odotettu tapahtuma, sisältäähän se hyvää ruokaa ja paljon tuttuja. Huomenna ajattelin taltuttaa alakerran takkahuoneen kaaoksen ja jatkaa makuuhuoneen remontoimista. 

Leppoisaa lauantai-iltaa!

Mitäs sitä sitten löytyikään pienimmän huoneeseen?

Meidän pienimmän huoneen sisustaminen on tehty niillä tavaroilla mitä on kotoa jo entuudestaan löytynyt. Hiljalleen huone on muovautumassa pienen asujansa näköiseksi. Seinät huutavat vielä tyhjyyttään, mutta se johtuu ihan vain siitä etten ole uskaltanut nakuttaa yhtään naulaa uusille seinäpinnoille. Olen halunnut ensin katsoa millaiseksi huone muotoutuu. Sama homma on tainnut käydä joka kerta aiemmissakin kodeissa, mutta tällä kertaa pyrin saamaan taulut seinille, ennemmin tai myöhemmin.

Jotain uutta huoneesta kuitenkin muutaman taulun lisäksi löytyy. Löysin nimittäin pojan huoneeseen kaksi Muuramen valkoista pientä lipastoa facebookin roskalavasivustolta. Molemmista puuttuu sokkelit, joten nostin ne päällekkäin ja näin sain niistä hyvän korkuisen lipaston huoneen nurkkaan. Lipastoissa oli jonkin verran kulumanjälkiä, mutta muuten ne olivat ihan hyvässä kunnossa. Olin jo pienestä kuvasta tunnistavani lipastot ja ilokseni löysin näistä Muuramen tarrat, jotka varmistivat asian. Toisen roska on todellakin toisen aarre.

Taulujen lisäksi huone kaipaa edelleen listoja, mutta eikös niiden kanssa aina kaikilla mene tovi jos toinenkin. Joten ei mekään jakseta hoppuilla. Verhot ajattelin ripustaa tulevana viikonloppuna ja ehkä viimein uskaltaa naputella muutaman naulan seinään. Hiljalleen hiljalleen :)

Viime viikonloppuna sain vihdoin maalattua isomman pojan huoneen. Huoneen sisustaminenkin on tästä syystä jäänyt odottamaan valmistumista ja nyt sielläkin on tavarat löytänyt paikoilleen. En siis malta odottaa, että pääsen näyttämään sitä teille. Erityisesti jännittää kuulla mitä mieltä olette maalailuistani, vaikka tärkeintä oli kuulla pojan rehellinen mielipide.

♥

Niin hyvä tunne

Juuri kun viime postauksessa näytin viime aikaisia löytöjä, tänään tein sitten ihan kunnon löydön. Voi vitsi miten mahtavaa! Vielä en ehtinyt ottamaan kameraa esille ja räpsimään näistä uusimmista löydöistä kuvia, mutta lupaan varmasti ne esitellä kunhan saan ne vain ensin paikoilleen.

Aika usein joku kysyy miten teen näitä löytöjä. Totuus on, että minulla on ollut älyttömän hyvä tuuri mukana. Ja aika usein ne jutut mitkä ovat minusta parhaita, muut eivät halua. Ilmeisesti minun löydöt ei hetkauta suurta massaa tai sitten osaan katsoa niiden potentiaalin nuhjuisesta, ei niin edustavasta kuvasta. Ehdottomasti parhaimpiin löytöihini kuuluva hyllykkö ei tuntunut kelpaavan kenellekään. Sen lahjoittaja ehti jo huhuilla hakijan perään useamman kerran, kunnes ilmoitus ponnahti minun eteeni. Onnesta soikeana hain "kelpaako tämä enää kenellekään" -hyllykön kotiini.

Olen kaiken tämän ostamisen ja kuluttamisen tilalle löytänyt itselleni sen mieluisimman eli kierrättämisen. Kaiken ei tarvitse aina olla uutta, vaikka itsekin ostan kyllä niitäkin. Varsinkin näin isompaa kotia remontoidessa ja sisustaessa ihan kaikki ei kävele vastaan kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa. Lähes aina kuitenkin yritän etsiä ensin tuotteita käytettynä. Tästä aiheesta itseasiassa Jutta kirjoitti vasta erittäin hyvän postauksen. Naureskellen luin sen, koska huomasin olevani hyvin samanlainen.

Postauksen kuvat eivät nyt niin älyttömästi koske tätä aihetta, vaan enemmänkin sitä hyvää fiilistä, jonka olen viime aikoina kokenut. Aikasemmin päällä ollut stressi alkaa olla kadonnut ja remonttikin on edistynyt. Ansaitsin siis herkun ja hyvän kahvin. Näistäkin kuvista esiintyvistä tavaroista tuolin ja maton olen ostanut kierrätettynä muutamalla eurolla. Tämän tuolin aitoutta toki suuresti epäilen, mutta aidon version taisin löytää viime viikon kirpparikierroksella. Ainakin suuresti epäilen niin. Aitoja tai ei, hyvä mieli löydöstä joka tapauksessa tuli. Nyt lopetan tästä aiheesta aiheesta jauhamisen ennen kuin kyllästytte (olen vain niin innoissani).

Kohta on taas viikonloppu. Se tulee taas kyllä tarpeeseen. Perjantai-illan ohjelmaan kuuluu poikien hoitopaikan talkoot, jossa vanhemmat auttavat paikkojen kunnostuksessa ja pihatöissä. Talkoiden jälkeen istutaan alas rennommissa merkeissä ja tutustutaan muiden lasten vanhempiin. Tiedossa on varmasti kiva ilta.

Mukavaa torstai-iltaa!

Löytöjä löytöjä

Oi, että rakastan tehdä löytöjä. Olette ehkä jo tämän huomanneetkin, koska viimeaikaiset postaukset ovat sisältäneet paljonkin löytöjä mitä olen tehnyt. Viimeisimpiin löytöihin kuuluu musta tarjoiluvaunu, jonka sain erään talon tyhjennyksen yhteydessä. Vaunu ei kaivannut mitään muuta kuin putsauksen.

Viime viikon kierroksella Kontissa nappasin eurolla mukaan tällaisen kauniin keraamisen vaasin. Juuri täydellinen yhdelle kukalle. Otin syksyisen oksan talon pihalta juuri ennen kuin kyseinen piikkipuska kaadettiin nurin. Liian laajalle levinnyt piikkinen pensas oli turhankin vaarallinen lapsille, joten se oli pakko hävittää.

Laitoin tarjoiluvaunun nyt yläkerran aulatilaan, mutta en ole vielä varma tuleeko se tuohon jäämään. Kuvia napsiessa huomasin etten ole vieläkään laittanut meille yhtään taulua seinälle. Syytä olisi ehkä aloittaa niidenkin ripustaminen. Taulujen avulla saa kodista helposti paljon kotoisamman. Saman voisin sanoa verhoista, jotka meiltä myös uupuu. 

Mitäs tykkäätte tarjoiluvaunusta? Hitti vai huti?

Marmoripöytä kirpparilta

Tein kesäloman lopulla mahtavan kirpparilöydön, jonka mieheni iloksi raahasin jo valmiiksi täyteen lastattuun autoomme. Löysin nimittäin todella edullisesti pienen marmorisen pöydän, jonka ulkonäkö viehätti heti ensinäkemisellä. Pöydässä on kaunis vaalea kuviointi ja yksinkertainen muotoilu.

Olen aiemmin lähinnä ihastellut marmoria muiden kodeissa, mutta nyt kyllä täytyy myöntää, että sopiihan se hyvin myös meidän kotiin. Pöytä on nyt toiminut meillä väliaikaisena sohvapöytänä, sivupöytänä ja nyt kukkapöytänä.

Sain töistä taas muutaman uuden viherkasvin pistokkaan, jotka sujautin aiemmin kirpparilta löytyneeseen lasipulloon. Viherkasvit taitavat siis valloittaa myös meidän kodin. Tosin tässä vaiheessa vielä näin minikokoisina.

Saimme viikonlopun aikana taas tehtyä remonttia kivasti eteenpäin. Alakerran makuuhuoneen väliseinä on nyt lähes valmis ja ensi viikolla pääsenkin maalauspuuhiin. Tavoitteena on saada meidän sänky pian omalle paikalleen makuuhuoneeseen. Toiveena on myös, että parvekkeella näkyvät rakennustarvikkeetkin lähtevät jossain vaiheessa "häiritsemästä" näkymää olohuoneen ikkunasta. Ihmeen hyvin sitä kuitenkin sopeutuu elämää remontin keskellä, vaikka ainahan sitä mielummin asuisi valmiissa kodissa.

Kierrättekö te kirppareilla vai ostatteko kaiken mielummin uutena?

Neidin valtakunta

Meidän perheessä asuu tokaluokkalainen neiti, joka on nyt määrätietoisesti ilmoittanut haluavansa nätisti sisustetun huoneen. Neiti kun ei kuitenkaan ole siisteimmästä päästä, huoneessa oleva vaatehuone on aivan loistava kaaoksen hallitsija. Tavarat ovat nimittäin pysyneet yllättävän hyvin kasassa. Tai ehkä uuden oman huoneen viehätys riittää siihen, että huone siistiytyy helpommin.

Huoneen sisustaminen on kuitenkin vielä täysin kesken ja tästä syystä se näyttääkin vielä aika autiolta. Tarkoituksena on pian tuoda huoneeseen minun vanha koulupöytä vanhempieni kellarin uumenista sekä muutenkin pyöräyttää järjestystä. Valkoisen romanttisen kaapiston kohtalo on vielä epäselvää, koska se ei enää tyylillisesti kovin miellytä. Toki olen ehtinyt miettiä sen ilmeen muutosta kahvojen ja taustatapetin vaihtamisella, mutta saa vielä nähdä mihin tulokseen päädytään. Kuvista ulkopuolelle jää pitkä Ikean lokerohyllykkö, joka pitää sisällään kirjat ja lelut. Sekään ei luultavasti tule enää huoneeseen jäämään. Mutta remontin ollessa vielä kesken, sisustaminenkaan ei etene haluamallani tavalla. Arvaatte varmaan, että rahalle on vähän parempaakin käyttöä :)

Tarkoituksena on laittaa seinälle kivoja tauluja ja ehkä jotain hyllyjä. Löysinkin Torista vanhan heikossa kunnossa olevan Artekin hyllyn, jonka ajattelin laittaa takaisin vanhaan loistoonsa. Se luultavasti päätyy neidin huoneeseen. 

Ja pakko vielä kertoa, että huoneen matto on "roskalavalta". Nimittäin joku halusi luopua matosta ja minä kotiutin sen mielelläni meille. En kuitenkaan mennyt tonkimaan lähialueiden roskiksia, vaan bongasin sen Facebookin kautta. Tästä sivustosta onkin tullut minulle yksi oiva tava sisustaa kotia ja tehdä löytöjä, mutta myös laittaa omia vanhoja tavaroista eteenpäin niitä enemmän tarvitseville.

Mitäs sanotte meidän prinsessan valtakunnasta? Täällä vallitsee hempeä värimaailma, joka selkeästi miellyttää huoneen asukasta. Itse olen erityisen tyytyväinen huoneen harmaisiin seiniin.

Astiarakkautta

Olen monen monta kertaa löytänyt itseni katselemasta uusia astioita niitä tarvitsematta. Tuskin olen ainoa, koska uskon kohtalontovereihin, jotka myös kokevat astiarakkautta. Minulle iskee todella usein ns. "astiahulluus", joka on voisi olla hyvinkin vaarallinen. Rakastan nimittäin astioita, erilaisia ja erityylisiä. Jatkuvasti ihastun uutuuksiin, mutta myös ihastelen vanhoja klassikoita. Värilläkään ei ole väliä, sillä astiat voivat olla värikkäitä, valkoisia tai ihan kaiken kirjavia, erilaisilla kuvioilla varustettuja. 

Tässä vaiheessa moni voi kuvitella minut ostelemassa tuon tuosta erilaisia kipposia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jos minulla olisi valtavat tilat astioille ja paksu lompakko, tämä voisikin olla totta. Pystyn nimittäin todella hyvin hillitsemään itseni. Vaikka kuinka jaksan haaveilla uusista astioista, harvoin niitä ostoskoriin ilmestyy. Meiltä ei löydy tämän hetken kuumimpia trendiastioita, eikä niitä edellisenkään hetken. 

Tällä kertaa kuitenkin yllätin itseni ja ostin meille uusia lautasia ilman minkäänlaista etukäteisharkintaa. Satuin nimittäin huomaamaan erään kodin tyhjennysmyynnissä ison pinon Birger Kaipiaisen suunnittelemia Arabia Apila lautasia. Sain ostettua koko pinon todella edulliseen hintaan, koska yhdelle lautaselle jäi hintaa vain hieman yli euro. Voitte varmaan kuvitella kuinka onnellinen olin kantaessani pinoa autoon.

Nämä lautaset ovat mitä kauneimmat kesäisiin kahvitteluhetkiin ja miksein myös pimeän talven piristäjiksi. 

Ehkä tämä astiarakkaus juontaa juurensa minun lapsuuteen ja nuoruuteen, jonka olen viettänyt hyvin vahvasti astioiden parissa. Voisin hyvin kattaa viikon jokaisena päivänä pöydän erilaisilla astioilla, leikitellä väreillä ja materiaaleilla. Tai no en ehkä ehtisi kattamaan pöytää joka päivä, mutta ajatuksena kuulostaa aika kivalta, vaikkakin hyvin kaukaa haetulta :)

Olisi kiva kuulla millaiset astiat ovat teidän mielestä kauniita? Ja oletteko päätyneet vaihtamaan mieluisempiin tai hankkimaan erilaisia sarjoja?

Makuuhuoneen tunnelmia

Tänään se siivousvimma sitten iski ja samalla myös innostuin laittamaan makkariin hieman jouluisenpaa fiilistä. Olohuoneesta toin tähden makuuhuoneen yöpöydälle ja sytytin muutaman kynttilän. Myös valaisin lähti vaihtoon, mutta ei tosin kauas, koska entinen pöytävalaisin muutti vain toiselle puolelle sänkyä. Tilalle pääsi minun kirpputorilöytö, Belidin upea lattiavalaisin. Ai, että olen tuosta tykännyt ja tykkään edelleenkin. Kauniin siro ja pelkistetty.

Päätin kokeilla miten erilaiset kuosit sopivat yhteen. On raitaa, ruutua, kolmiota, kuviota, mutta siltikään huone ei vaikuta liian levottomalta minun silmään. 

Täytyy loppuun vielä pyytää anteeksi jatkuvia valituksia kiireestä ja siitä, että kommentteihin vastaaminen on venähtänyt taas aivan liikaa. Viimeistään joululomalla saan kommentit ajantasalle. Olisi muutenkin kiva kuulla mistä te haluaisitte kuulla. Tai onko teillä toiveita postausten suhteen...? Mielelläni toteuttaisin myös toivepostauksia :)

Olen sormet lähes rakoilla työstänyt yhtä projektia, jota pääsen teille uuden vuoden viikolla esittelemään... En kyllä malttaisi enää odottaa :) Uskon, että siitä tulee todella kiva. Pientä vinkkiä olenkin antanut tuossa snäpin (heinassaheiluva) ihmeellisessä maailmassa. 

Tunnelmallista viikonlopun jatkoa!

Elämää nähnyt jakkara :)

Meille rantautui muuton jälkeen tällainen vanha kaunotar. Elämää nähnyt jakkara löytyi vanhempien autotallin perältä siivouksen yhteydessä. Jakkara on sinne jäänyt aikoinaan edellisiltä omistajilta ja unohtunut tallin perälle. Oli kyllä mukava yllätys saada tämä meille kotiin.

Olen paljon pohtinut jakkaran kohtaloa. Entisöintiä tämä yksilö kaipaa, koska jakkaran istuinosassa on palaneen silitysraudan kuva, myös kaikki ruuvit kaipaa kiristystä. Voisin kokeilla myös hiontaa, mutta saako jälkeä kuitenkaan tarpeeksi hyvin tai tasaisesti pois. No maalaus tai hionta on kuitenkin edessä.

Luulin tämän olevan Artekin, mutta onneksi lukija vinkkasi jakkaran olevan kopio. Siispä vähän muuttelin tekstiä sopimaan tähän löytöön. Olisin enemmän kuin mielelläni löytänyt aidon, mutta onneksi tämä ei ole mikään suuri menetys, vaikka aito ei ollutkaan. Kiva jakkara silti :)

Oli vielä pakko lisätä loppuun tällaisen kuvan meillä lainassa olleista jakkaroista, jotka ovat Artekin. Niistä näkee hyvin eron aidon ja tämän meidän kopion välillä. Ehkä tästä on apua muillekin tietämättömille. Tuollaisen kasan voisin kyllä mielelläni meillekin hankkia ;)

Mukavaa keskiviikkoa!