Artekin tuolien uusi elämä

Muistatteko kun kerroin ensimmäistä kertaa talossa käydessä kiinnittäneeni huomiota viiteen Artekin tuoliin, jotka oli jätetty keittiöön. Talo oli muuten tässä vaiheessa jo tyhjä, joten en tainnut nähdä keittiössä mitään muuta kun nämä kaunokaiset. Talokauppojen yhteydessä vielä varmistin tuolien tilanteen, etten vain joutuisi myöhemmin pettymään. Vanha omistaja kertoi haluavansa jättää tuolit uusille asukkaille ja näin jatkamaan elämää talossa. Keittiöremonttia suunnitellessa olikin ilmiselvää tehdä keittiöön iso saareke, jonka ääreen mahtuisi ainakin neljä näistä tuoleista. 

Ajansaatossa kellastuneet koivuiset Artekin K65 työtuolit ovat tärkeä osa keittiötämme. Niillä istuskellessa syödään, kahvitellaan, askarrellaan, leivotaan ja tehdään läksyjä. Muutaman tuolin istuin on hieman kärsineempi, mutta muuten tuolit ovat suhteellisen hyvässä kunnossa. Tietenkin käytönjälkiä löytyy, sillä tuolit taitavat myös olla 70-luvulta kuten talokin. 

Pitkään suunnittelin tuolien kiikuttamista entisöijälle, jotta ne saataisin alkuperäiseen sävyynsä. Suunnittelin myös tekeväni entisöinnin itse, mutta nyt kun olen tuoleja jonkin aikaa katsellut, en näe mitään kiirettä asian suhteen. Voi siis olla, että ne entisöidään jossain vaiheessa tai sitten ei.

Lapset nykyään hakeutuvat mielummin saarekkeen äärelle kuin ruokapöydälle. Koko perheen aterioinnit tapahtuvat edelleen ruokapöydän äärellä, mutta arkena aamupalat ja iltapalat menee kyllä saarekkeen äärellä. Jo pelkästään likaisten astioiden kerääminen on paljon nopeampaa ja helpompaa.

Yksi Artekin kyseinen tuoli kaipaa vielä paikkaa kodistamme, mutta eiköhän sillekin löydy vielä paikka. Minusta oli ihana saada talon alkuperäiset tuolit jatkamaan elämää vielä meidänkin kanssa ja näin jatkamaan omaa tarinaansa. Ja tietenkin mukava, että tuolit sopivat tyyliimme.

Onko siellä muita, jotka ovat saaneet jotain edellisiltä asukkailta? Jotain minkä mielellään halusi säästää? Tai ehkä jotain mitä ei todellakaan olisi halunnut jätettävän?

L-O-M-A

Jokainen blogini lukijoista varmaan huomasi meitä vaivaavan remontti- ja muuttoväsymyksen, joka oli pakko saada katkaistua. Ja mikä sen paremmin katkaisee kuin loma. Lähdimme perjantaina heti töiden jälkeen ajamaan Ruotsin itärannikon kautta kohti Tukholmaa, jossa tapasimme miehen vanhemmat. He olivat tulleet meitä vastaan purjehtien Turun saaristosta. 

Pääsimme nauttimaan purjehtien saaristolaiselämästä. Kiersimme Tukholman lähisatamissa, yövyimme rauhallisissa poukamissa ja hieman vilkkaimmissa satamissa. Jokainen päivä oli kuin uusi seikkaulu, koska nähtävää riitti. Ihana oli huomata miten lapset nauttivat veneen keulassa kastumisesta, kalastamisesta, uimisesta ja isovanhempien seurasta. Taisin pariinkin otteeseen kuulla lasten suusta; ´tämä on paras loma ikinä`. 

Useisiin satamiin pääsi yhteisaluksella, joten vastaavan loman pystyisi viettämään myös ilman omaa venettä. Satamista löytyi erilaisia majoitusvaihtoehtoja, joten yöpyminenkin onnistuisi helposti. 

Purjehtiminen, laineilla keinuminen ja yhdessä tekeminen sai meidän täydellisesti unohtamaan remontin ja muut stressin aiheuttajat. Oli ihanaa vain olla ja nauttia.

<3

Nauti hetkistä!

Meidän muutto häämöttää ja samalla käsillä on paljon isoja juttuja remontin suhteen, jotka on pakko tehdä ennen muuttoa. Tai jos niitä ei tee, ei muutto onnistu. Aikataulu näin isoon projektiin, näin vähällä ajalla on ollut aika hullua, mutta kun tästä selvitään voidaan olla itsestämme todella ylpeitä. Joudunkin pyytämään jälleen anteeksi, koska kirjoitustahti blogin puolella on hidastunut ja tuntuu etten ole pystynyt antamaan tälle kaikkea sitä mitä te lukijat ansaitsette. Kiitos siis kun olette jaksanut pysyä mukana koko projektin ajan ja tsempata meitä eteenpäin. 

Nappasin tällä viikolla lapsista muutaman ihanan kuvan, josta välittyy minusta jotain niin ihanaa. Rentoa menoa ilman huolen häivää. Kesästä nautitaan juuri nyt satoi tai paistoi. 

Ja sitten näihin pullakuviin, jotka nappasin myös jokin aika sitten kun sain hetken istua alas rauhassa. Nämä ovat itseasiassa aika ihania hetkiä, eikä niitä ole liiaksi. Suosittelen siis kaikkia istumaan välillä alas ja nauttimaan hetkestä, vaikka ympärillä olisi sen tuhat hoidettavaa asiaa. Ja mitä bloggaamiseen tulee... näistä hetkistä tulee otettua kuvia ja sillä tavalla sen kauniin hetken saa vielä ikuistettua. Ei paljoa vaadi kun asettelee asiat kauniisti ja sitten vasta istuu alas nauttimaan. Maistuu muuten paljon paremmalta kuin kiireessä hörpätty kahvi. Ja jos tilanteen haluaa kuvata, parempi tehdä se nopeaa. Useimmat meistä, jotka innostuvat näitä hetkiä kuvaamaan, tietävät kuinka nopeaa kahvi jäähtyy.

Nyt on kuitenkin pakko lähteä takaisin rempan pariin. Tiedossa on kiireinen päivä maalisudin varressa, jotta saamme portaat maalattua ennen huomista. Pari muutakin "pikkujuttua" kuuluu päivän ohjelmaan. Mutta hei, pian me muutetaan!

Aurinkoista sunnuntaita <3

Poikien valtakunnassa

Täällä sitä ollaan taas remontoitu niin että tuntuu. Tänä aamuna kolotti joka kohtaa, mutta tärkeintä on, että uudessa kodissa on nyt lattialämmitys asennettu ja lattiavalut tehty. Nyt odotellaan lattioiden kuivumista ja laitetaan lopullinen lattiapinta. Meistä on löytynyt sisäiset remppamiehet ja olen kyllä ylpeä meidän tiimityöskentelystä. Ja tietenkin siitä, että ympärillämme on ihmisiä, jotka auttavat lasten katsomisessa. Sekin on tärkeä osa tämän projektin onnistumista.

Meidän pienin oli niin innoissaan perjantaina tulleesta uudesta VIMMAn paidasta. Pääsin nimittäin Instagramin kautta VIMMAn lähettilääksi. Tämä tarkoittaa, että IG:ssa tulee jatkossa vilahtelemaan näitä kauniita vaatteita lastemme päällä. Minä ja lapset oltiin kaikki yhtä innoissaan tästä mahdollisuudesta.

Poju on koko viikonlopun kysellyt `koska äiti otat minusta kuvia`, heh... Tänä aamuna paita oli jo vedetty valmiiksi päälle, joten ei sitä auttanut muuta kuin ottaa pojasta kuvia. Aika kivoja näistä kyllä tulikin.

Poikien huoneen sisustus on pysynyt suhteellisen samana koko kevään ajan. Lelut ja petivaatteet nyt vaihtavat paikkaa tuon tuosta, mutta sehän on aivan perusjuttu. Maton laitoin vasta pesuun ja päätin etten laita sitä enää lattiaan ennen muuttoa. On sitten puhdas uudessa kodissa. 

Olemme olleet tämän pienen huoneen sisustukseen oikein tyytyväisiä. Toivottavasti saamme kerronsängyn ehjänä kuljetettua uuteen kotiin. Jos ei muuten niin osissa. Sänky on ollut poikien lempparijuttu huoneessa ja luulen että se tulee olemaan sellainen vielä pitkään. Saa siis nähdä suostuuko tämä pieni herra muuttamaankaan omaan huoneeseen ja eri sänkyyn.

Nyt on aika lähteä taas talolle remppatouhujen pariin. Ihanaa kun talossa alkaa näkymään uutta pintaa. 

Oikein ihanaa sunnuntaita <3

*Paita saatu VIMMA Companylta Instagram näkyvyyttä vastaan 

Todellinen taidonnäyte

Päästiin viikko sitten katsomaan meidän poikien päiväkodin näytelmää teatteriin. Kevään aikana lapset olivat ahkerasti opetelleet lähes tunnin kestävää Rölli-musikaalia varten. Esitys oli loistava taidonnäyte hoitajilta ja ennen kaikkea päiväkodin johtajalta, joka itsekin oli esiintymässä lasten mukana. Vanhemmista koottu livebändi toi esitykseen myös oman lisänsä ja olimme myös vanhempien kesken toteuttaneet näytelmän asut ja lavasteet, kahviosta lippujen myyntiin. 

Pienin rölli taisi olla alle 2-vuotias ja näytti lavalla niin pienen pieneltä. Lapset tekivät uskomattoman pitkiä kohtauksia keskenään ilman aikuisia ja jaksan vieläkin ihmetellä miten kaikki sujui ilman minkäänlaisia virheitä. Tuota taitoa saada iso joukko lapsia näyttelemään ja laulamaan noin hienosti, on kyllä jotain mitä täytyy vain ihailla. Itsellänihän on välillä ongelmia hallita kolmea lasta. Näytelmä sai kaksi loppuunmyytyä yleisöä nauramaan, ihastelemaan ja myös pyyhkimään silmäkulmiaan. 

Tietenkin näyttelijät saivat suorituksestaan ruusut, jotka onnellisena kannettiin äidin hoiviin. Taisi pojilla tarttua matkaan yksi ylimääräinenkin. En muistanutkaan kuinka kauniilta yksittäiset eriväriset ruusut näyttävät. Täydellisiltä.

Ja pitihan pojat vielä kuvata ennen esitykseen lähtöä ja sieltä tullessa. Nuorempi esitti näytelmässä menninkäistä ja isompi rölliä. Juuri ennen esitystä röllien päät värjättiin vihreiksi ja samaa väriä löytyy edelleen pojan hiuksista. Kymmenien pesujen, yhden uintireissun, hiusten leikkauksen ja useiden hikitreenien jälkeenkin väri vain pysyy. Vinkkejä siis otetaan vastaan :)

Nyt suljen silmäni ja julkaisen nämä kännykällä otetut kuvat.. 

Kiitos ja anteeksi ;)

Black and white -juhlahumua

Viime viikon sunnuntaina meillä vietettiin pojun 6-vee synttäreitä. Odotin hurjaa menoa ja hikipisaroita, koska kyseessä oli joukko 6-8 -vuotiaita poikia. Juhlat onnistuivat erittäin hyvin ja vauhtia oli juuri sopivasti. Lapset tuntuivat nauttivan peruskotisynttäreistä ja tekemistä heille ei juurikaan tarvinnut keksiä. Tein jälleen jo synttärihitiksi tulleet pinjatan, joka oli jälleen juhlien kohokohta. Joten voin suositella sen tekemistä muillekin!

Koristelut olivat pojan toiveesta hyvin mustavalkoiset, ripauksella sinistä. Pystyin samalla hyödyntämään tytön synttäreillä olleita valkoisia ilmapalloja, jotka olivat edelleen kolmen viikon jälkeen hyvässä kunnossa.

Jätin myös kakun leipomisen suosiolla väliin ja kokeilin ensimmäistä kertaa jäätelöbaaria. Hyvin toimi, eikä tarvinnut kovinkaan monta sorttia (kuvista puuttuu laktoosittomat). Jätskin päälle sai sitten heittää makujensa mukaan höysteitä ja hyvää oli. Eikä kukaan ei kaivannut kakkua :)

Näiden juhlahumuisten kuvien myötä toivottelen teille ihanaa viikonloppua <3

Ja ehkä osan kanssa tavataan huomenna Indiedays-päivässä...

Juhlahumua Frozen -teemalla

Meillä vietettiin eilen meidän neidin ja pienimmän syntymäpäiviä. Poju ei vielä odottanut omia juhlia, joten juhlien teema oli neidin toiveesta Frozen. Päätin kuitenkin lähteä toteuttamaan teeman hyvin hillitysti, sillä tällä hetkellä kumma kyllä ajatukset ja voimat ovat suunnattu enemmän tuonne uuden kodin puolelle. 

Ensimmäistä kertaa ikinä jätin kakun leipomatta. Tämä ei todellakaan ole minulle tyypillistä! Rakastan tehdä teeman mukaisia kakkuja, jotka saattavat olla hieman persoonallisia toteutuksia, mutta aina ajatuksella ja rakkaudella tehtyjä. Ystäväni ajanpuute tuli käymään, joten kakun leipominen jäi. Mutta onneksi juhlinta onnistuu vähemmälläkin leipomisella ja häsäämisellä.

Lapsilla tuntui olevan synttäreillä mukavaa ja jälleen kerran suosituimmaksi leikiksi osottautui aikaisempien vuosien suosikki. Ajattelin siitä laittaa teille huomenna oman postauksen. Voin kuitenkin suositella edelleen kotisynttäreitä. Ei tarvita älytöntä määrää ohjelmaa, sillä lapset ovat vähempäänkin tyytyväisiä. Itse tykkään aina päivänsankarin kanssa etukäteen suunnitella ohjelman ja teemme juhlista aina juhlijan itsensä näköisen. Niin teimme myös tällä kertaa. Ihanaa oli myös huomata, ettei näitä neitejä esiintymispelko vaivannut. 

Kiitos kaikille vieraille ja muille lapsia muistaneille <3