Laskiainen

Tänään vietettiin laskiaistiistaita. Pitihän se itsekin käydä ostamassa meille parit pullat. Tänääkään vuonna en uskaltanut alkaa itse kokeilemaan niiden leipomista, koska minua vaivaa edelleen yläasteen aikaiset draumat kivikovista pullista. Lähes kaikkea muuta leivon, mutta pullien suhteen en usko omiin kykyihini. Ehkä olisi jo aika karistaa nuo kuvat mielestä ja vähentää vaan jauhojen määrää. 

Tänä vuonna olemme ehtineet harmillisen vähän laskettelemaan, mutta tarkoituksena on suunnata rinteisiin heti kun on vain mahdollista. Onneksi lapset ovat päässeet laskemaan isovanhempien kanssa, joten heillä on taidot pysynyt yllä ja jopa kehittynyt. Onneksi kuitenkin pulkkamäkeen ja luistelemaan pääsee helpommin.

Toivottavasti kaikilla oli mukavan leppoisa laskiainen!

Uusi vuosi meidän silmin

Vuosi 2017 on täällä.

Meillä oli aivan ihana uusi vuosi ystävien kanssa. Söimme todella hyvin, ulkoilimme paljon, saunoimme ja paljuilimme, nautimme revontulista ja kuljimme villasukissa. En parempaa seuraa olisi voinut toivoa ja kaikkea sitä mitä me yhdessä koimme. Kyllä ystävät ovat vain tärkeitä.

Kokosin tänne muutamia kuvia meidän juhlinnasta. Kuvat ovat kännykkäräpsyjä, mutta tunnelma varmaan välittyy näistäkin kuvista.

Lupaan vuonna 2017 panostaa enemmän itseeni, perheeseeni sekä ystäviini. Toivon kotimme valmistuvan ja pystyväni nauttimaan saavutuksistamme kaikin siemauksin. Aloitan huomenna yrittäjän arjen, joten joudun samalla opettelemaan paljon uusia asioita. Olen muutoksesta erittäin onnellinen, tätä hetkeä olen jo pitkään odottanut. Uskon, että riskin ottaminen kannattaa ja tulen olemaan uudessa työssäni onnellisempi ja parempi.

Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille blogini lukijoille!

Uutta lookkia

Yhteistyössä Instrumentarium

Pääsin tutustumaan Instrumentariumin syksyn ja talven kehysmuotiin yhteistyön merkeissä. Laseja tuntui olevan klassiseen tyyliin, rohkeille revittäjille ja trendikkäille pukeutujille. Hankin itselle alkuvuodesta uudet silmälasit, joita käytän lähes päivittäin. Mnulle onkin tärkeää, että lasit istuvat hyvin ja ovat ulkonäöltään tyylikkäät. Tällöin ne ottaa mielellään käyttöön ja osaksi oma lookkia. Tällä hetkellä useat ovat hankkineet lasit jopa ilman voimakkuuksia, jotta ovat saaneet ilmeeseensä särmää.

Instrumentariumilla on oma tyylisivusto TrendWalk, josta pääsee mm. etsimään inspiraatiota, tutustumaan erilaisiin tyyleihin, kurkkaamaan Euroopan muotiviikkojen trendeihin. TrendWalkin muotikaupungit ovat Lontoo, Pariisi ja Milano, joista varmaan kokonaisuutena tykkäsin eniten Pariisista. Koko valikoimasta löytyy erittäin laajasti erilaisia silmälasivaihtoehtoja. Itse huomaan löytäväni parhaiten istuvat lasit Burberryn mallistosta. Nykyiset lasini ova kyseistä merkkiä ja sattumalta löysin jälleen kyseisen merkin laseista suosikkini. 

Sannan kanssa kävimme vielä lopuksi kuvauttamassa itsemme suosikkikehysten kanssa. Kiitos seurasta <3 

Jännittäviä hetkiä joulukalentereiden avaamiseen <3

Kuva: Sanni Riihimäki / Sannimaria Photography

1.adventti ja ylpeän äidin avautuminen

Eilen koin jotain todella liikuttavaa nähdessäni oman tyttöni esiintymässä tanssiryhmänsä kanssa. Olen kyllä jo useamman vuoden ajan seurannut hänen tanssiuraansa, käynyt esityksissä ja kannustanut löytämään itseä kiinnostavat harrastukset. Neidillä on takanaan lähes kaikki tanssilajit, joista jokaisessa hän on ollut aina vuoden kerrallaan. Välillä on tullut tunne, että tämä on se "the laji", mutta lähes aina kiinnostus on lopahtanut. Haluamme kuitenkin tukea lapsiamme kaikissa harrastuskokeiluissa ja aina sitoudutaan tiettyyn lajiin koko vuodeksi. Tänä syksynä viimein vein neidin tanssilajin pariin, joka on itselläni ollut aina lähellä sydäntä. Olin ajatellut etten tuputa hänelle heti lajia, joka vei minut mennessään lapsuudesta aina aikuisiälle saakka. Mutta niin siinä vain kävi, neiti ihastui ja kertoi vihdoin lyötäneensä sen mitä tanssista haluaakin. Se jos mikä tuntui todella hyvältä. Eilen katsomossa siis istui hyvin ylpeä äiti, kyynel silmäkulmassa. Ehkä se, että tämä neiti mahassani tanssin viidennellä kuulla viimeisen koko illan konsertin, sai aikaan jotain. Tiedä sitä...

Voin siis ylpeänä kertoa olevani entinen kansantanssija, joka sai omalla urallaan kokea ammattilaisuuden kansantanssiteatterissa, maailmalla kiertelyn, satoja konserttisaleja ym. Vieläkin päätä välillä huimaa mitä kaikkea sain oman ryhmäni kanssa nähdä ja tehdä. Ei sitä aina voi edes sanoin kuvailla. Rankkaa oli, mutta myös todella hauskaa. Kansantanssi voi monelle särähtää korvaan. Lajiin pitää todellakin tustua, jotta siitä saa selkeän kokonaiskuvan. Meidän ryhmä tanssi paljon eri tanssityylejä, laulettiin ja oltiin mukana myös monissa teatteriproduktioissa. Kansantanssia oli toki paljon, mutta niin oli myös kaikkea muutakin. Lisäksi tämän harrastuksen parissa pääsi näkemään maailmaa. Tutustumaan eri kulttuureihin ja jakamaan iloa muille. Tätä kaikkea ja paljon muuta toivon myös omalle tytölleni, mutta mahdollisesti myös pojilleni. Lajihan on kuitenkin mitä mahtavin myös heille.

Tarkoituksena ei ollut innostua aiheesta liiaksi, mutta näin tässä vain kävi. Mieheni voisi varmaan taas kirjoittaa vielä pidemmän tekstin meidän lapsista hänen lajinsa parissa, mutta tämä oli nyt minun hetkeni kertoa tämä teille. Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun saakka.

Ensimmäinen adventti meni mukavissa tunnelmissa. Tämän vuoden adventtikynttelikön kyhäsin nopeasti kasaan. Laitoin neljä kynttilää keraamiselle leikkuulaudalle ja koristeeksi puolukan varpuja. Yksinkertaisen kaunis. Joka vuosi olen pyrkinyt toteuttamaan erilaisen kynttelikön ja tänä vuonna päätin toteuttaa tämän hyvin yksinkertaisen version.

Millaisia adventtikynttelikköjä teille on tänä vuonna? Ja pakko tietenkin kysyä millaisten lajien harrastajia löytyy sieltä lukijoista?

Leppoisa isänpäivä

Ohoh, huomaamatta lipsahti vähän liian pitkä aika viime postauksesta. Tarkoituksena ei ollut pitää mitään taukoa, mutta viikko oli sen verran kiireinen, että tauko tuli hieman huomaamatta. Keskiviikkona miehen vanhemmat tulivat meille kyläilemään viikoksi. Tänään vietettiinkin isänpäivää isommalla porukalla. 

 

Isänpäivän parasta antia oli lasten tekemät lahjat. Niitä esiteltiin innoissaan isille sekä papalle ja oltiin selkeästi ylpeitä omista teoksista. Meidän perheen isänpäivään perinteisesti kuuluu ruoan laittaminen ja sen nauttiminen pidemmän kaavan kautta. Silloin vietetään yhteistä aikaa ruokapöydän äärellä. Tärkeintä ei ole miltä kattaus näyttää tai miten ruoka on aseteltu, kunhan se maistuu hyvältä ja sitä syödään rauhassa perheen kesken. Höpötellään niitä näitä ja vietetään yhteistä mukavaa päivää. Päivä oli jälleen kerran selkeästi meidän perheen isille, kuten varmasti myös muillekin isille, erittäin tärkeä.

Onnea siis kaikille isille <3

Loma Tukholman saaristossa

Aiemmassa lomapostauksessa näytinkin kuvia meidän lomalta Tukholman saaristosta. Pääsimme lomalla Tukholman saaristossa nauttimaan purjehtimisen lisäksi upeista saarista, joiden satamissa riitti nähtävää ja myös paljon tekemistä. Useammassa paikassa kävimme kävelen tutkimissa saarta ja se oli minulle mieluisinta puuhaa. Erityisesti jaksoin ihailla kauniita auringonlaskuja. Myös lapsille riitti tekemistä ja kohteissa olisi viihtynyt pidempiäkin aikoja.

Aloitimme matkan Waxholman satamasta, jonne pääsee Tukholman keskustasta bussilla tai veneellä. Waxholman jälkeen purjehdimme ensin Finnhamniiin, jonka jälkeen matka jatkui suosittuun Sandhamnin satamaan, jossa pääsi näkemään paljon toinen toistaan isompia veneitä. Sandhamnin jälkeen purjehdimme Grindaan, josta tämän postauksen auringonlaskukuvat ovat otettu. Jokaiseen näistä kohteista pääsee yhteisaluksella, joten matkan tekeminen ilman omaa venettä onnistuu helposti. Jokaisesta näistä kohteista löytyy erilaisia yöpymismahdollisuuksia. Myös telttaileminen on useissa saarissa mahdollista. Meidän matka päättyi Waxholmaan, koska jätimme auton sataman lähellä olevaan edulliseen parkkiin. Tästä pääset vielä näkemään mihin kaikkiin kohteisiin pääsee erilaisilla venekyydeillä Waxholman satamasta.

Haaveissa on joskus päästä uudelleen samanlaiselle lomalle. Tämä tietenkin riippuu paljon appivanhemmista. Onhan se varmaan aika erilaista ottaa kyytiin viisihenkinen perhe, joiden kanssa ei hiljaista hetkeä tule eikä vauhti lopu. Iso kiitos siis sinne suuntaan <3

L-O-M-A

Jokainen blogini lukijoista varmaan huomasi meitä vaivaavan remontti- ja muuttoväsymyksen, joka oli pakko saada katkaistua. Ja mikä sen paremmin katkaisee kuin loma. Lähdimme perjantaina heti töiden jälkeen ajamaan Ruotsin itärannikon kautta kohti Tukholmaa, jossa tapasimme miehen vanhemmat. He olivat tulleet meitä vastaan purjehtien Turun saaristosta. 

Pääsimme nauttimaan purjehtien saaristolaiselämästä. Kiersimme Tukholman lähisatamissa, yövyimme rauhallisissa poukamissa ja hieman vilkkaimmissa satamissa. Jokainen päivä oli kuin uusi seikkaulu, koska nähtävää riitti. Ihana oli huomata miten lapset nauttivat veneen keulassa kastumisesta, kalastamisesta, uimisesta ja isovanhempien seurasta. Taisin pariinkin otteeseen kuulla lasten suusta; ´tämä on paras loma ikinä`. 

Useisiin satamiin pääsi yhteisaluksella, joten vastaavan loman pystyisi viettämään myös ilman omaa venettä. Satamista löytyi erilaisia majoitusvaihtoehtoja, joten yöpyminenkin onnistuisi helposti. 

Purjehtiminen, laineilla keinuminen ja yhdessä tekeminen sai meidän täydellisesti unohtamaan remontin ja muut stressin aiheuttajat. Oli ihanaa vain olla ja nauttia.

<3

Juhannus

Voi juhannus! Miten ihanaa viettää se näin mökkitunnelmissa meren rannalla miehen vanhempien ja siskon perheen kanssa. Tässä perheessä osataan luoda mukavia perinteitä koko perheelle. Niitä sitten toteutetaan pitkin koko juhannusta. Pääasiassa taitaa kuitenkin olla hyvä ruoka, saunominen ja ulkoilu. Lapsetkin ovat nauttineet kalastamisesta ja toistensa seurasta. Ja päästiinhän me taas katsomaan juhannussalon nostoa, vaikka pienesti kastuimmekin sateessa. 

Nyt juhannuksen vietto jatkuu auringonpaisteessa helteisessä säässä, hyvän ruoan ja seuran merkeissä.

Oikein ihanaa juhannusta!

Todellinen taidonnäyte

Päästiin viikko sitten katsomaan meidän poikien päiväkodin näytelmää teatteriin. Kevään aikana lapset olivat ahkerasti opetelleet lähes tunnin kestävää Rölli-musikaalia varten. Esitys oli loistava taidonnäyte hoitajilta ja ennen kaikkea päiväkodin johtajalta, joka itsekin oli esiintymässä lasten mukana. Vanhemmista koottu livebändi toi esitykseen myös oman lisänsä ja olimme myös vanhempien kesken toteuttaneet näytelmän asut ja lavasteet, kahviosta lippujen myyntiin. 

Pienin rölli taisi olla alle 2-vuotias ja näytti lavalla niin pienen pieneltä. Lapset tekivät uskomattoman pitkiä kohtauksia keskenään ilman aikuisia ja jaksan vieläkin ihmetellä miten kaikki sujui ilman minkäänlaisia virheitä. Tuota taitoa saada iso joukko lapsia näyttelemään ja laulamaan noin hienosti, on kyllä jotain mitä täytyy vain ihailla. Itsellänihän on välillä ongelmia hallita kolmea lasta. Näytelmä sai kaksi loppuunmyytyä yleisöä nauramaan, ihastelemaan ja myös pyyhkimään silmäkulmiaan. 

Tietenkin näyttelijät saivat suorituksestaan ruusut, jotka onnellisena kannettiin äidin hoiviin. Taisi pojilla tarttua matkaan yksi ylimääräinenkin. En muistanutkaan kuinka kauniilta yksittäiset eriväriset ruusut näyttävät. Täydellisiltä.

Ja pitihan pojat vielä kuvata ennen esitykseen lähtöä ja sieltä tullessa. Nuorempi esitti näytelmässä menninkäistä ja isompi rölliä. Juuri ennen esitystä röllien päät värjättiin vihreiksi ja samaa väriä löytyy edelleen pojan hiuksista. Kymmenien pesujen, yhden uintireissun, hiusten leikkauksen ja useiden hikitreenien jälkeenkin väri vain pysyy. Vinkkejä siis otetaan vastaan :)

Nyt suljen silmäni ja julkaisen nämä kännykällä otetut kuvat.. 

Kiitos ja anteeksi ;)

Rankkoja päiviä

Kyllä nyt tuntuu... Eilen nimittäin kannettiin yli 600 kg erilaisia rakennuslevyjä talolle ja tänään vielä 400 kg. Olisikin kannettu vain lyhyt matka, mutta ei. Pihan poikki talon yläkertaan ja siellä perimmäiseen nurkkaan. Saatiin taas kerran oma Crossfit-treeni, joten mikäs siinä. "Muutamat" betonisäkit ja levyt kantaneena, tietää tehneensä talolla fyysistä hommaa. Puhumattakaan laatta- ja betonilattian purkamisesta. Onneksi kohta voidaan huokaista helpotuksesta...

Kotona sisustus junnaa paikoillaan, mutta viikonloppuna ajattelin pyöräyttää sopivan hetken koittaessa olohuoneen järjestyksen uusiksi. Ehkä me ollaan tuota järjestystä jo hetki katsottukin. Onneksi lapset huolehtivat äidin maljakkojen täyttämisestä, koska vähän väliä pihalta kannetaan sisälle erilaisia oksia tai kukkia. Tällä kertaa oksat muistuttivat enemmän pääsiäisestä kuin keväästä, mutta pitihän nuo maljakkoon sujauttaa.

Meidän tulevat päivät ovatkin aivan jotain muuta kuin remonttia. Lähdemme nimittäin tänään ajamaan kohti etelää. Tiedossa on rakkaan ihmisen saattaminen haudan lepoon. Pitkää aikaa emme kuitenkaan voi matkalla olla, vaan joudumme lähes samantien palaamaan takaisin kotiin. Tiedossa on siis hyvinkin rankka reissu niin henkisesti kuin fyysisestikin. 

<3