Minun vanhemmat tulivat meille juhlistamaan hieman joulua ja tietenkin tapaamaan lapsenlapsiaan. Meidän piti lähteä viettämään joulua lappiin, mutta suunnitelmiin tuli muutos miehen töiden vuoksi. Tästä syystä vanhempani halusivat tulla meidän luo, jotta näkevät meitä edes vähän näin joulunaikaan. Olisin niin mielelläni viettänyt joulua lumen peittämissä maisemissa, nauttinut kunnon talvesta ja nähnyt sukulaisia ja ystäviä, mutta tälläkin kertaa jäämme tänne etelään. Onneksi meillä on jo ihanat jouluperinteet anoppilassa ja tiedän, että meidän joulu tulee olemaan kerrassaan ihana lumen kanssa tai ilman. Ja kyllähän tuonne lappiin ehtii tässä muutenkin mennä.
Mummo ja ukki toivat tuliaisena meille ihanan pienen piparkakkutalon, joka on kyllä niin symppis. Sopii hyvin meidän jouluun. Me ollaan parina vuotena tehty itse piparkakkutalo ja nyt voin huokaista helpotuksesta, etten taas joudu siihen puuhaan... (tunnustan, olen huono).
Ihme, että tämä talo on vieläkin ehjänä meidän keittiönpöydällä, koska se jatkuvan kyttäyksen kohteena. Lapset eivät malttaisi enää odottaa, koska he saavat jakaa talon kolmeen osaan. Pieninkin on pitänyt sormensa kerta huomautuksesta kaukana talosta. Ihmettelen kyllä suuresti miksi... :) ei ole yhtään meidän pojun tapaista jättää herkkuja rauhaan. Tosin poju varmaan ajattelee tämän olevan taas niitä äidin tärkeitä sisustusjuttuja, joihin ei saa koskea :)
Joko te olette aloittaneet armottoman herkuttelun vai oletteko pystyneet pysymään tiukkoina herkkujen suhteen? Mulla on kyllä tuo suklaavaihe jo pahasti lähtenyt käyntiin. Saa nähdä koska tulee ähky ja ällötys.
Leppoisaa viikonloppua!
Laura
