lauantai 4. heinäkuuta 2015

Kale


Täällä vietellään viimeistä iltaa ennen kotiin lähtöä. Huomenna onkin sitten viimeinen päivä tätä lomaa jäljellä ja yöllä matkaamme kohti Suomea. Loma on ollut mitä ihanin ja todella rentouttava. Helposti täällä olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta täytyy myöntää, että on ihan mukava jo palata kotiin. Tai oikeastaan aloittaa niiden muuttolaatikoiden purkaminen.

Pakko purkaa matkan tapahtumia ja näyttää vielä joitakin meidän loman menoja teillekin. Piipahdimme viikko sitten ensimmäistä kertaa Alanyan maamerkillä eli Kale-linnakeella. Olimme kuulleet paljon juttua linnakkeesta ja siitä kuinka se on monelle pettymys. Päätimme kuitenkin, että joskus siellä pitää käydä, joten mennään nyt. Ja yksi syy oli meidän 5vee, joka on niin innoissaan kuulemassa kaikista taisteluista, sotilaista, linnoista ym. Joten reissu tuli parhaaseen mahdolliseen saumaan.


Kale -kukkulat sijaitsevat aivan Alanyan keskustan tuntumassa. Paikalle pääsee paikallisella bussilla tai taksilla, mutta me ajoimme paikalle vuokra-autolla. Linnakkeen sisäpihalle oli pääsymaksu, joka taisi olla 5€ luokkaa aikuiselta. Lapset pääsivät ilmaiseksi. Itse sisäpiha on pieni ja hyvin harvoihin paikkoihin pääsee enää sisälle, mutta paikka on mielestäni käymisen arvoinen.



Sisäpihalla oli vanha moskeija ja näköalapaikkoja alas Alanyan kaupunkiin. Lapset tutkivat jokaisen kolon tarkkaan, tarinat sotilaista ja vangeista saivat tulta alleen. Ainakin meidän lapsille paikka oli mitä mainioin. Ja minä innostuin taas hieman kuvailemaan... kuvien määrä ehkä kertoo sen.



Näköalat alas Alaynaan olivat kyllä huikeat ja vaikka valitsimme retkipäiväksi hieman pilvisemmän päivän, silti näkymät olivat hyvät ja katseltavaa riitti. Lasten kanssa sai silti olla koko ajan varovainen, koska osassa paikoin suojamuurissa ei ollut minkäänlaisia tukikaiteita tai esteitä, vaikka muuri oli todella matala. Muurin jälkeen oli nimittäin jyrkkä pudotus alas, joten me ainakin oltiin koko ajan lapsissa kiinni.









Linnoituksen sisäpihan jälkeen suosittelen tutustumaan myös ympäröivaan alueeseen ja linnakkeen osiin kävelemällä alas kukkulalta. Me tulimme hiljalleen kukkulaa alas autolla ja pysähdyimme jokaiseen mielenkiintoiseen paikkaan. Tutkittavaa olisi riittänyt pitkäksikin aikaa, vaikka nytkin kulutimme kukkulalla aikaa useamman tunnin. Kalen linnoituksen muurit ovat yli 6km pitkät ja niitä on kolmessa eri tasossa. joten nähtävää riittää, vaikka läheskään kaikkiin paikkoihin ei pääse lähelle.










Mielestäni paikka oli mitä mainioin tutkimusretki lapsiperheelle ja jos vain jaksoi kierrellä aluetta laajemmin, siellä oli paljon nähtävää ja ihailtavaa. Näin jälkeen päin ajateltuna on järkevää, että linnan sisäpiha oli maksullinen, koska sillä pystytään ylläpitämään ja vartioimaan aluetta. Muuten paikasta tuskin olisi paljoa jäljellä.


Uskaltauduin eilen käymään paikallisella kampaajalla. Minulle valikoitui kampaajaksi vanhempi mies, joka oli aika ronski otteissaan. Olo oli kyllä enemmän hakattu kuin rentoutunut operaation jälkeen. No hiukset tuli pestyä ja leikattua turkkilaiseen tyyliin ja maksoin koko 45 min työstä vaivaiset 10 €. Ja mikä parasta, olen hiuksiini ihan tyytyväinen (tarkoitusta lyhyemmät, mutta kasvavathan nuo takaisin) ja yhden kokemuksen rikkaampi :) 


Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa <3


perjantai 3. heinäkuuta 2015

Auringonlasku rannalla


Auringonlaskut ovat täällä upeita ja niitä tulee joka ilta ihasteltua parvekkeelta tai missä me ikinä olemmekaan. Päätimme pari iltaa sitten kävellä rannalle katselemaan auringonlaskua. Pienin istahti samantien hiekan keskelle ja isommat ihastelivat rannan tuntumassa isoja aaltoja. Siinä menikin aika kauan vain ihastellessa merta ja aurinkoa. Pienin nyt ei päässyt hiekasta pidemmälle, mutta nautti hänkin omalla tavallaan.










Aika vähän tuli itse auringonlaskusta otettua kuvia, koska innostuin kuvaamaan lapsia. Mieskin astui kameran taakse ja otti minusta ja lapsista kivoja kuvia. Emme olleet todellakaan ainoita kameran kanssa heilujia rannalla, koska moni muukin oli tullut samoihin puuhiin. Yksi ammattikuvaaja halusi nähdä millä minä olin kuvailemassa ja käsimerkeistä oletin kamerani olevan ihan kelpopeli :)



Alkaa olla jo pientä haikeutta ilmassa, koska kotimatka lähestyy. Toisaalta tekee mieli tulla jo Suomeen, mutta täytyy myöntää, että muuttolaatikoiden purkaminen ja sääsket eivät kuulosta kivoilta. Tosin ensi viikko on niin kiireinen ja ohjelmaa täynnä, että kaikki kotiasiat ja ehkä myös ne sääsket siirtyvät viikolla eteenpäin. Kaikkea kivaa on tiedossa!


Oikein ihanaa perjantaita <3


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Sabaderen kanjoni


Meidän lomaan on uimisen ja auringonoton lisäksi kuulunut pieniä retkiä, joita olemme tehneet pikku hiljaa loman aikana. Alanyan läheltä löytyy paljon nähtävää ja koettavaa. Vuosien varrella olemme kierrelleet useissa paikoissa ja osassa jo useampaan otteeseen. Silti vieläkin on paljon nähtävää, sillä haluamme jättää jotain koettavaa myös seuraaville vuosille.

Veimme ystäväperheen alkulomasta Sabaderen kanjonille, joka sijaitsee Taurusvuoristossa noin tunnin ajomatkan päässä Alanyasta. Kanjoniin on helpointa tulla omalla autolla opastettua reittiä, mutta paikalle pääsee myös taksilla tai bussilla. Matka on kuitenkin sen verran pitkä, että taksin hinnasta kannattaa sopia jo ennen matkalle lähtöä. Matkatoimistot järjestävät useita erilaisia matkapaketteja kanjoniin, mutta muutaman reissun tehneenä olen huomannut vuokra-auton käytön olevan kaikista paras vaihtoehto. 


Me ollaan aina aloitettu retki syömällä Sapaderen kanjonin alussa olevassa ravintolassa, joka on ollut mielestäni aina hyvä. Kanjoniin on pääsymaksu, joka on muutaman liiran aikuiselta. Lapsista ei tarvinnut maksaa (ikärajaa en huomannut katsoa). Kanjoni kulkee korkeiden vuorten uomassa, jonne on rakennettu pitkä puinen silta, jota pääsee hyvin vaunujenkin kanssa kulkemaan. Yhteen suuntaan matkan pituus on n. 750 m. 


Maisemat polun varrella ovat kyllä hienot. Upeita eri kokoisia vesiputouksia, joihin osaan saa mennä pulahtamaan kuumalla ilmalla. Vesi on kylmää, ehkä noin 12c, joten ihan kaikki eivät sinne pysty menemään. Edellisellä kerralla käydessämme putouksilla ilma oli todella kuuma, nyt valitsimme viileämmän retkipäivän. Tästä syystä myös veteen pulahtaminen jäi tällä kertaa väliin.



Takaisin tullessa pysähdyimme juomaan turkkilaiset teet, joita harvemmin aivan paahtavassa helteessä tulee juotua, mutta nyt ilma oli mitä parhain kuumalle juomalle. 





Lapset nauttivat päivästä ja ystävät tykkäsivät retkikohteesta, joten mikäs sen mukavampaa. Suosittelen kyllä Alanyan lomalla käymään kanjonilla.



Etelä-Suomeen on ilmeisesti saapunut kesähelteet, ihan loistavaa! Kyllähän niitä on siellä ilmeisesti kaipailtukin :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...