Kannoin joululaatikon varastosta eteisen lattialle. Pienen kaivelun jälkeen löysin ihanan paperisen joulukoristeen, jonka ostin viime jouluna. Kaunis ja yksinkertainen. Harmi etten ostanut noita kuin tuon yhden.
Edelleen pysyttelen hillityssä ja hallitussa, vaikka huomaan joka hetki kaivelevani enemmän ja enemmän jouluisia juttuja esille. Toivottavasti saisin viikonloppuna tähdet ikkunaan. Olen niiden suhteen tänä vuonna myöhässä, mutta eipäs tuo haittaa.
Alan olla jo aika innoissani tulevasta joulusta. Huristamme perheen kanssa Turun seudulle viettämään joulua rakkaiden kanssa. Rakkaita on kyllä täälläkin, mutta ihana nähdä taas miehen perhettä ja tietenkin ihania ystäviäni. Minulla on todella kova ikävä ystäviäni ja vaikka tiedän etten ehdi kaikkia näkemään noin lyhyenä aikana, en malta odottaa, että pääsen edes vähän lähemmäs heitä.
Eilen sainkin postin mukana yhdeltä Turun ystävältäni aivan ihanan kuvan meidän viime talven lumileikeistä. Miten mukava ajatus oli laittaa postikortin sijaan kuva ihan vain meidän viikonlopputouhuista lasten kanssa. Nyt tuota kuvaa on meillä kanneltu mukana ja ihasteltu moneen kertaan. Ehkä joku vuosi toteutan itsekin tämän idean ja laitan kaikille korttien sijaan kuvan jostain meidän yhteisestä hetkestä. Näin kortista tulisi astetta henkilökohtaisempi, eikä olisi edes väliä onko kuva onnistunut vai ei. Tärkeintä olisi se ajatus sen takana. Niin kuin tuossa saamassani kuvassa <3 Kiitos S!
Mukavaa iltaa!















