Laskiaissunnuntai

Tämä viikonloppu hurahti leppoisasti ihan kotosalla. Eilen oli perheen miesten pelipäivä, kun tänään taas ollaan vaan oleiltu. Laskiaissunnuntai piti pyhittää yhteiselle ulkoilupäivälle, luistelua, mäenlaskua, uintia, laavulla makkaran paistoa, kaikkea kivaa. No pienimmälle nousi tietenkin kuume ja pahan mielen välttämiseksi päätettiin siirtää suunnitelmat ensi viikon sunnuntaille. Onneksi omallakin pihalla pystyy ulkoilemaan ja laskemaan mäkeä <3

Sain eilen hetken omaa aikaa ja suunnistin Vepsäläiselle, ihan vain ihastelemaan kaikkea kaunista (ehkä jotain pientä saatoin hankkia). Yllätys yllätys katselin sohvia, kokeilin erilaisia nojatuoleja ja muuten vain kiertelin liikkeessä. 

Lähtiessäni liikkeestä nappasin mukaani pari kivaa ilmaisjulistetta. Päätin kotona heti kokeilla toista kehyksiin. Aika kiva sanoisin! Saa nyt ainakin hetken olla tuossa, vaihtelu virkistää.

Oikein mukavaa laskiaissunnuntai-iltaa!

Kesken jäänyt kaapin muutosprosessi

Voi kuinka mieheni rakastaakaan kaikkia projektejani, joita löytyy yleensä ympäri kotiamme. Tällä hetkellä keskeneräisiä projekteja ei ole kovinkaan monta, mutta yksi toki hieman näkyvällä paikalla. Ajattelin näyttää teille, kuinka käy kun iskee pitkä pohdinta-aika sekä saamattomuus. Nämä ovat syyt miksi projektit yleensä jäävät venymään. Muistatte ehkä ilmaiseksi saamani eteisen arkistokaapin, jonka tuunaamista mietin täällä. Kaapin keltaisuus luonnossa häiritsi todella paljon, joten tartuin hiomapaperiin ja maalisutiin. Ehdin pohjamaalaamaan kaapinovet ja hieman etupanelia, kunnes aloinkin miettimään mitä olinkaan tekemässä.

Päätin jättää projektin muhimaan ja odottamaan sen oikean ratkaisun löytymistä. Aikani olen nyt tuota kaappia katsellut tuollaisena ja olen alkanut tykkäämään siitä enemmän ja enemmän. Mitä mieltä olette jos nyt vain hion ylimenneet maalisutaisut reunoilta ja maalaan vain kaapinovet valkoisiksi? Eli ilme olisi hyvinkin paljon tämän näköinen.

Tiedän, että moni harmittelee maalailujani, mutta alkuperäisessä värityksessä kaappi ei ollut meidän näköinen (liian keltainen, jota ei kuvasta niin näe). Perustelen maalailujani myös sillä, että ilman minun pelastusoperaatiota, olisi tämä kaunokainen joutunut kaatopaikalle!

Ja pakko vielä mainita upea kello, joka on jo aiemmin vilahtanut kuvissani. Rakastan suomalaista muotoilua, joten oli ihana löytää suomalainen uudehko muotoilualan yritys Muoto2. Tämä upea kello on Kiekko, massiivikoivua valkoisella laminaattipinnalla. Eikö olekin kaunis?

Eilen vietin syntymäpäivääni ja olin niin otettu kaikista onnitteluista, joita minulle sateli. Enää vanheneminen ei ole niin kivaa, mutta ehkä noiden kaikkien viestien myötä onkin ihan mukava saada lisävuosia <3 Syntymäpäivä ei tosin ollut niin upea kuin olisin toivonut, mutta onneksi ystävät ja perhe tietävät miten piristää "vähän" pieleen mennyttä päivää. Voin siis sanoa ottavani viikonlopusta kaiken ilon irti, niin etten enää edes muistele eilisen pettymyksiä!

Ihanaa viikonloppua <3

Psst... minulla on tosi kiva projekti mielessä. Olen niin superinnoissani, etten malttaisi olla kertomatta siitä. Ehkä kuitenkin tällä kertaa yritän näyttää sen vasta valmiina, jos siis onnistun saamaan siitä niin kivan kuin kuvittelen. Projektissa on kuitenkin pieni epäonnistumisen riski :)

Täysillä vai jarrutellen?

Usein kuvittelee asioiden menevän tietyllä kaavalla, suunnitellusti, mutta ehkä hieman omalla painollaan. Tämä pätee moneenkin asiaan ja tapahtumaan, vaikka usein pitäisi vain antaa asioiden mennä, elää aina juuri sitä hetkeä, nauttia täysin rinnoin ja vaikka kaatua välillä rähmälleen, koska sieltäkin voi nousta aina ylös. 

Usein saattaa myös palata pohtimaan `mitä olisin voinut tehdä toisin` tai `mikä meni pieleen`, mutta jos ei koskaan uskalla kokeilla omia rajojaan tai tulla ulos mukavuusalueelta, saattaa jäädä hienoja asioita kokematta ja tärkeitä hetkiä elämättä. Ihmiset miettivät liikaa mitä jos, mitä sitten, no ei kuitenkaan kannata...

Tuttua?

Älkää säikähtäkö, meillä on kaikki hyvin. Sitä vain alkaa välillä pohtimaan asioita hieman syvemmin, omalta ja muiden ihmisten kannalta. Välillä kannattaakin jarrutella, mennä hiljalleen, rauhassa. Ja välillä taas revitellä. Jokainen kuitenkin tekee virheitä elämässään, halusi tai ei. Toisten arvosteleminen on helppoa, vaikka välillä pitäisi osata tutkia ihan sitä omaakin elämää ja asioita mitä tekee omassa elämässään oikein ja mitä ehkä väärin.

Meidän pienin muru, jolla myös taitoa tehdä nopeita ratkaisuja ;)

Jäin eilen pohtimaan omia pieniä ja myös hieman isompia valintoja. Olisinko illan koneella, vai nukahtaisinko pienimmän viereen iltasadun jälkeen. Valitsin jälkimmäisen ja  jet lagin siivittämänä en saanut enää herättyäni unta, vaan kukuin hereillä. Mietin myös ystäviäni, miten ihania ihmisiä olen saanut elämääni ja kuinka monelle pitäisi pystyä myös arjen kiireiden keskellä antamaan huomiota. Välillä en löydä oikeita sanoja ja välillä ne oikeat tulevat ulos juuri oikeaan aikaan, silloin kun ystäväni niitä tarvitsevat. 

Onneksi olen osannut valita monta kertaa oikein, vaikka moni muu vasta aloittaisi siinä vaiheessa harkitsemaan asiaa. Minä olen antanut mennä ja kokeillut siipiäni, välillä tietysti kompuroiden. Olen hetken mielijohteesta lähtenyt ulkomaille töihin, matkustellut ja nähnyt maailmaa. Muuttanut useamman kerran niin ulkomaille kuin eri puolille Suomea. Nykyään teen kaiken perheeni kanssa, aikaisemmin yksin. Olen löytänyt viereeni ihmisen, joka on loppujen lopuksi hyvin samanlainen kuin minä. Välillä toinen on jarru ja toinen taas kaasu, välillä taas toisin päin. Olenkin hyvin onnellinen, että maanantaina tuli täyteen 8 vuotta siitä kun menimme lähes salaa naimisiin, vain lähimpien läsnäollessa. Päätös naimisiin menosta tehtiin pari viikkoa aikaisemmin eli silloinkaan ei paljon asiaa pohdittu (toki oltiin kihloissa ja päätös naimisiin menosta oli tehty, mutta mitään päivää/vuotta ei oltu päätetty). Tehtiin vain se mikä tuntui hyvältä. Onneksi se sama päätös tuntuu edelleen hyvältä.

Suosittelen siis kokeilemaan niitä omia siipiään, rikkomaan rajoja ja välillä kompastumaan. Liian suunniteltu, ennalta arvaamaton voi joskus olla aika tylsääkin. Kaikille tällainen ei tosin sovi, mutta välillä taas voi yllättyäkin positiivisesti. Itse taas opettelen tiettyjen asioiden suhteen pohtimista, ennen ryntäämistä nopeisiin ratkaisuihin, jotka voivat myöhemmin harmittaa.