perjantai 4. maaliskuuta 2016

Toivottavasti muistat tällaiset hetket


Arki on rankkaa, kaikki sen tietävät. Varsinkin lapsiperheessä koetaan päivän aikana tunteita laidasta laitaan. On naurua, itkua, mökötystä, kiukkua, lempeä,, hassuttelua... Niin on meilläkin, emme siis ole siitä mitenkään poikkeava perhe. 




Kolmen lapsen äitinä pyrin antamaan kaikille lapsilleni aina yhtä paljon huomiota. Välillä tosin tulee päiviä jolloin yksi tarvitsee muita enemmän tukea ja toisena päivänä taas toinen. Niinhän se menee. Jatkuvasti pyrin muistuttamaan itseäni, etten vaan unohtaisi kenenkään lapsen tärkeitä asioita väsyessäni tai kiireessä, vaan huomioisin ne aina omina tärkeinä juttuina.

Olemme huomanneet lasten aika usein myös kilpailevan meidän huomiosta, vaikka tähän ei olisi tarvetta. Lapset eivät kuitenkaan näe asioita samalla tavalla kuin me. Niinpä olemme päättäneet jakaa lapsille huomiota myös ihan kahdestaan äiti-lapsi-ajalla tai isi-lapsi-ajalla (miten tuo nyt kirjoitetaankaan...?). Näin varmistamme, että jokainen heistä saa varmasti ansaitsemaansa huomiota. 



Isompien lasten kanssa usein pelataan jotain, käydään urheilutapahtumissa tai joskus jopa elokuvissa. Pienimmän kanssa kaksinkeskinen aika vietetään vielä aika arkisten asioiden parissa, mutta välillä kuitenkin tehden jotain spesiaalia. Tällä kertaa päätin viettää pienimmän kanssa kaakaohetken ihan vain kotona. Yhdessä lämmitimme maidon, sekoitimme kaakaot ja heitimme päälle kasan pieniä vaahtokarkkeja.

Kaakaohetki oli aivan täydellinen meidän hetki. Paljoa siihen ei tarvinnut panostaa, koska pieni mies oli tästä aivan innoissaan. Tärkeintä oli tehdä kaakaot yhdessä ja herkutella ne yhdessä. Vain me kaksi.



Vaikka kaakao oli minun makuun liian makea, nautiskelin sen oikein mielelläni rakkaani kanssa. Toivonkin lasteni muistavan nämä ihanat hetket meidän kanssa. Tehtiin yhdessä sitten jotain isoa tai pientä. 


Ihanaa viikonloppua <3

torstai 3. maaliskuuta 2016

Me ostettiin talo!


Kyllä, jaiks! Me tehtiin se mistä olen tässä jo tovin puhunut. Tänään me ostettiin talo, koti, paikka meille. Edessä on älytön urakka, joka aloitetaan heti pikimmiten. Oma vointi ei nyt anna ehkä periksi rehkimiselle, mutta onneksi on näitä muita. Tuntuu, että moni on jo vasara ja pensseli kädessä valmiina hommiin, joten eiköhän me saada projekti ainakin käyntiin. 


Sen verran voin talosta tällä hetkellä kertoa, että kyseessä on vanha talo, joka kaipaa isoa remonttia. Rakenteet pitäisi olla kunnossa, mutta talo suorastaan huutaa apua. Ja sitä se on nyt saamassa. Teemme siis ison remontin ja saamme talosta varmasti meidän näköisen. Pää on ihan pörrällään, mutta uskon, että siitä tulee hyvä. 


Aloin jo heti ikävöimään tätä kotia, vaikka edessä on vielä monta kuukautta yhteistä eloa. Tämä on niin tyypillistä minulle, kiinnyn koteihin todella nopeaa. Tuntuu vain hurjalta, että taas me muutetaan! Mutta voin kertoa, että tällä kertaa ei kauas! 


Joskus näköjään kannattaa katsoa vähän eri silmin, niin löytää seasta myös niitä helmiä. Ja niin kuin yksi bloggaja ystäväni sanoi, kodin kyllä tunnistaa... se on se tunne <3

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Suunnittelua kukkien lomassa


Täällä ollaan sairastettu nyt pari päivää. Kuume katoi vuoteeseen tai paremmin sanottuna sohvalle. Hiljalleen olo alkaa voittamaan, mutta tämä tuntuu nyt olevan aika jojoilemaa mallia, joten vielä en sano hurraata. Tätä nyt taitaa olla aika paljon liikenteessä, joten aika moni muukin on varmaan joutunut tyytymään viltin alla pysymiseen.



Kevät tuo tullessaan tarpeen koristaa kotiaan kukilla. Huomaan ostavani aina vanhojen tilalle uusia. Viikonloppuna eukalyptyksen oksien lisäksi ostin meille pienen hortensian. Hortensia on ehdottomasti yksi lempikukistani, mutta en ihan odottanut törmääväni siihen lähikaupassani ja vielä pienellä hintalapulla varustettuna. Onnessani kiikutin kaunokaisen kotiin ja pakkohan sitä oli vähän kuvailla. 

Hups... pöydän alle on jäänyt pari pikkulegoa :D


Olohuoneen matto on edelleen hakusessa, vaikka monen monta ihanaa on keikkunut listalla pitkään. Yllätys yllätys olen jostain kumman syystä siirtänyt maton hankintaa myöhemmäksi ;) Näyttää nimittäin siltä, että kohta minulla on hieman enemmän neliöitä sisustettavana. Sohvapöydän tekeminenkin on jäänyt hieman vaiheeseen, mutta silläkään ei nyt tähän hätään olen kiirusta. Ja jos vaikka jossain vaiheessa iskee tylsyys, pitää tämä nykyinenkin pöytä hioa ja vahata uudelleen. Alkaa jo vähän liikaa näkymään elämisen jäljet.



Arvatkaa vain mitä olen tehnyt viimeiset pari päivää? Pyörinyt netissä tutkimassa erilaisia materiaalivalintoja... :) 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...