Suunnittelusta toimintaan

Moikka! Kiireinen viikonloppu takana ja vihdoin on aikaa istahtaa koneen äärelle. Olemme jo aika pitkälle suunnitellut tulevan kotimme muutokset ja ne on nyt käyty läpi myös työmiesten ja talkooporukan kanssa. Olemme realisteja, joten palkkaamme ammatilaisia apuun jotta kaikki saadaan oikeasti tehtyä ajallaan ja hyvin. Emme kuitenkaan teetä kaikkea työmiehillä, koska tavoitteena on tehdä paljon myös itse.

Purkutyöt on nyt aloitettu ja ensi viikolla minä pääsen töiden jälkeen kuluttamaan illat paikkojen siivoamiseen. Mies innostui viikonloppuna purkamaan keittiön, takkahuoneen katon ja vessan. joten paikat alkaa olla purkutavaraa pullollaan. 

Olemme asuneet useammassa kodissa ja saanut hyvän kuvan siitä millainen keittiö olisi meille se täydellisin. Nykyisen kotimme keittiöstä löytyy paljon juttuja, jotka haluan "viedä mukanani" uuteen kotiin. Keittiö tulee kuitenkin olemaan kooltaan isompi. joten yläkaappeja tuskin tarvitsemme. 

Ensi viikolla on tarkoitus käynnistää keittiön suunnittelu. Olen yrittänyt kirjata paperille kaikki toiveet ja pohtinut materiaalivaihtoehtoja jo valmiiksi. Tiedän ettei kaikki toiveet varmasti ikinä tule toteutumaan, mutta uskon meidän kuitenkin saavan upean keittiön ja lopulta koko kodin. Ennen sitä pistettä töitä kuitenkin riittää :)

Toivottavasti muistat tällaiset hetket

Arki on rankkaa, kaikki sen tietävät. Varsinkin lapsiperheessä koetaan päivän aikana tunteita laidasta laitaan. On naurua, itkua, mökötystä, kiukkua, lempeä,, hassuttelua... Niin on meilläkin, emme siis ole siitä mitenkään poikkeava perhe. 

Kolmen lapsen äitinä pyrin antamaan kaikille lapsilleni aina yhtä paljon huomiota. Välillä tosin tulee päiviä jolloin yksi tarvitsee muita enemmän tukea ja toisena päivänä taas toinen. Niinhän se menee. Jatkuvasti pyrin muistuttamaan itseäni, etten vaan unohtaisi kenenkään lapsen tärkeitä asioita väsyessäni tai kiireessä, vaan huomioisin ne aina omina tärkeinä juttuina.

Olemme huomanneet lasten aika usein myös kilpailevan meidän huomiosta, vaikka tähän ei olisi tarvetta. Lapset eivät kuitenkaan näe asioita samalla tavalla kuin me. Niinpä olemme päättäneet jakaa lapsille huomiota myös ihan kahdestaan äiti-lapsi-ajalla tai isi-lapsi-ajalla (miten tuo nyt kirjoitetaankaan...?). Näin varmistamme, että jokainen heistä saa varmasti ansaitsemaansa huomiota. 

Isompien lasten kanssa usein pelataan jotain, käydään urheilutapahtumissa tai joskus jopa elokuvissa. Pienimmän kanssa kaksinkeskinen aika vietetään vielä aika arkisten asioiden parissa, mutta välillä kuitenkin tehden jotain spesiaalia. Tällä kertaa päätin viettää pienimmän kanssa kaakaohetken ihan vain kotona. Yhdessä lämmitimme maidon, sekoitimme kaakaot ja heitimme päälle kasan pieniä vaahtokarkkeja.

Kaakaohetki oli aivan täydellinen meidän hetki. Paljoa siihen ei tarvinnut panostaa, koska pieni mies oli tästä aivan innoissaan. Tärkeintä oli tehdä kaakaot yhdessä ja herkutella ne yhdessä. Vain me kaksi.

Vaikka kaakao oli minun makuun liian makea, nautiskelin sen oikein mielelläni rakkaani kanssa. Toivonkin lasteni muistavan nämä ihanat hetket meidän kanssa. Tehtiin yhdessä sitten jotain isoa tai pientä. 

Ihanaa viikonloppua <3

Me ostettiin talo!

Kyllä, jaiks! Me tehtiin se mistä olen tässä jo tovin puhunut. Tänään me ostettiin talo, koti, paikka meille. Edessä on älytön urakka, joka aloitetaan heti pikimmiten. Oma vointi ei nyt anna ehkä periksi rehkimiselle, mutta onneksi on näitä muita. Tuntuu, että moni on jo vasara ja pensseli kädessä valmiina hommiin, joten eiköhän me saada projekti ainakin käyntiin. 

Sen verran voin talosta tällä hetkellä kertoa, että kyseessä on vanha talo, joka kaipaa isoa remonttia. Rakenteet pitäisi olla kunnossa, mutta talo suorastaan huutaa apua. Ja sitä se on nyt saamassa. Teemme siis ison remontin ja saamme talosta varmasti meidän näköisen. Pää on ihan pörrällään, mutta uskon, että siitä tulee hyvä. 

Aloin jo heti ikävöimään tätä kotia, vaikka edessä on vielä monta kuukautta yhteistä eloa. Tämä on niin tyypillistä minulle, kiinnyn koteihin todella nopeaa. Tuntuu vain hurjalta, että taas me muutetaan! Mutta voin kertoa, että tällä kertaa ei kauas! 

Joskus näköjään kannattaa katsoa vähän eri silmin, niin löytää seasta myös niitä helmiä. Ja niin kuin yksi bloggaja ystäväni sanoi, kodin kyllä tunnistaa... se on se tunne <3