Mitäs sitä sitten löytyikään pienimmän huoneeseen?

Meidän pienimmän huoneen sisustaminen on tehty niillä tavaroilla mitä on kotoa jo entuudestaan löytynyt. Hiljalleen huone on muovautumassa pienen asujansa näköiseksi. Seinät huutavat vielä tyhjyyttään, mutta se johtuu ihan vain siitä etten ole uskaltanut nakuttaa yhtään naulaa uusille seinäpinnoille. Olen halunnut ensin katsoa millaiseksi huone muotoutuu. Sama homma on tainnut käydä joka kerta aiemmissakin kodeissa, mutta tällä kertaa pyrin saamaan taulut seinille, ennemmin tai myöhemmin.

Jotain uutta huoneesta kuitenkin muutaman taulun lisäksi löytyy. Löysin nimittäin pojan huoneeseen kaksi Muuramen valkoista pientä lipastoa facebookin roskalavasivustolta. Molemmista puuttuu sokkelit, joten nostin ne päällekkäin ja näin sain niistä hyvän korkuisen lipaston huoneen nurkkaan. Lipastoissa oli jonkin verran kulumanjälkiä, mutta muuten ne olivat ihan hyvässä kunnossa. Olin jo pienestä kuvasta tunnistavani lipastot ja ilokseni löysin näistä Muuramen tarrat, jotka varmistivat asian. Toisen roska on todellakin toisen aarre.

Taulujen lisäksi huone kaipaa edelleen listoja, mutta eikös niiden kanssa aina kaikilla mene tovi jos toinenkin. Joten ei mekään jakseta hoppuilla. Verhot ajattelin ripustaa tulevana viikonloppuna ja ehkä viimein uskaltaa naputella muutaman naulan seinään. Hiljalleen hiljalleen :)

Viime viikonloppuna sain vihdoin maalattua isomman pojan huoneen. Huoneen sisustaminenkin on tästä syystä jäänyt odottamaan valmistumista ja nyt sielläkin on tavarat löytänyt paikoilleen. En siis malta odottaa, että pääsen näyttämään sitä teille. Erityisesti jännittää kuulla mitä mieltä olette maalailuistani, vaikka tärkeintä oli kuulla pojan rehellinen mielipide.

♥

No voih...

Juuri pääsin pari päivää sitten suustani, etten muista koska meidän perhe olisi ollut kipeänä. Ollaan koko syksy ohiteltu ja väistelty kaiken maailman pöpöjä ja nyt sitten se iski. Nimittäin flunssa ja vielä meille molemmille aikuisille. Lapset huitelee edelleen terveinä, ilman minkäänlaisia oireita. Toivottavasti tämä on ohimenevää ja olemme pian taas kunnossa. En nimittäin osaa sairastaa, kroppa ja mieli tykkää mielummin olla liikkeessä kuin pedin pohjalla.

Olenkin tänään siemaillut useamman kuuman juoman ja ehkä myös yhden tällaisen herkkukahvin (blogger jostain syystä lataa kuvat nyt epätarkkoina). Silloin harvoin kun muistaa ostaa noita kapseleita, tulee ne juotuakin nopeasti.

Mutta nyt kaivaudun peiton alle lämmittelemään ja juon vielä yhden kupin teetä. Hyviä tv-sarjoja saa ehdottaa, koska ehdin juuri katsoa loppuun yhden koukuttavan, ehkä jopa teinimäisen sarjan. Hakusessa on jokin hyvä sarja esim. Netflixistä ja tällä kertaa se saisi olla enemmän aikuisille suunnattu.

Pysykää terveinä <3

Artekin tuolien uusi elämä

Muistatteko kun kerroin ensimmäistä kertaa talossa käydessä kiinnittäneeni huomiota viiteen Artekin tuoliin, jotka oli jätetty keittiöön. Talo oli muuten tässä vaiheessa jo tyhjä, joten en tainnut nähdä keittiössä mitään muuta kun nämä kaunokaiset. Talokauppojen yhteydessä vielä varmistin tuolien tilanteen, etten vain joutuisi myöhemmin pettymään. Vanha omistaja kertoi haluavansa jättää tuolit uusille asukkaille ja näin jatkamaan elämää talossa. Keittiöremonttia suunnitellessa olikin ilmiselvää tehdä keittiöön iso saareke, jonka ääreen mahtuisi ainakin neljä näistä tuoleista. 

Ajansaatossa kellastuneet koivuiset Artekin K65 työtuolit ovat tärkeä osa keittiötämme. Niillä istuskellessa syödään, kahvitellaan, askarrellaan, leivotaan ja tehdään läksyjä. Muutaman tuolin istuin on hieman kärsineempi, mutta muuten tuolit ovat suhteellisen hyvässä kunnossa. Tietenkin käytönjälkiä löytyy, sillä tuolit taitavat myös olla 70-luvulta kuten talokin. 

Pitkään suunnittelin tuolien kiikuttamista entisöijälle, jotta ne saataisin alkuperäiseen sävyynsä. Suunnittelin myös tekeväni entisöinnin itse, mutta nyt kun olen tuoleja jonkin aikaa katsellut, en näe mitään kiirettä asian suhteen. Voi siis olla, että ne entisöidään jossain vaiheessa tai sitten ei.

Lapset nykyään hakeutuvat mielummin saarekkeen äärelle kuin ruokapöydälle. Koko perheen aterioinnit tapahtuvat edelleen ruokapöydän äärellä, mutta arkena aamupalat ja iltapalat menee kyllä saarekkeen äärellä. Jo pelkästään likaisten astioiden kerääminen on paljon nopeampaa ja helpompaa.

Yksi Artekin kyseinen tuoli kaipaa vielä paikkaa kodistamme, mutta eiköhän sillekin löydy vielä paikka. Minusta oli ihana saada talon alkuperäiset tuolit jatkamaan elämää vielä meidänkin kanssa ja näin jatkamaan omaa tarinaansa. Ja tietenkin mukava, että tuolit sopivat tyyliimme.

Onko siellä muita, jotka ovat saaneet jotain edellisiltä asukkailta? Jotain minkä mielellään halusi säästää? Tai ehkä jotain mitä ei todellakaan olisi halunnut jätettävän?