DIY: Keppiheppa

Keppikset, mitäs nuo keppihepat nykyään onkaan, tuntuvat viehättävän jokaista lasta jossain vaiheessa. Meillä on toivottu omia keppiksiä jo tovi jos toinenkin (yli vuosi...?)  ja nyt vasta pienen pakon alla sain aikaiseksi toteuttaa hepan. Neidillä oli ystävän keppissynttärit, joihin neiti toivoi pääsevänsä omalla hevosella. Hevosesta annettiin tiukat määräykset, sen piti olla valkoinen ja siinä sai olla hieman vaaleanpunaista. 

Onneksi projekti oli pyöräytetty käyntiin jo vuosi aikasemmin ja olin tehnyt osia jo valmiiksi, nimittäin muistin synttärit vain päivää ennen juhlia. Pienen kiireen ja paineen alla keppiheppa syntyi illassa. Siinä kiireessä en löytänyt edes sahaa varastosta, vaan "sahasin" leipäveitsellä merkin keppiin ja siitä vain hieman voimaa käyttäen keppi poikki. Taisi olla hieman tuuria mukana, sillä keppi meni poikki juuri siitä mistä pitikin ja vieläpä aivan tasaisesti. Huh. Siinä olisi moni nauranut minun puuhille :) 

Ehdin napata muutaman kuvan heposesta aamutuimaan ennen töihin lähtöä, koska en uskonut näkeväni enää näin puhtaan valkoista hevosta illan juhlien jälkeen :) Ihmeellisen puhdas heppa kotiutui juhlista, tosin pään kiinnitystä joudun vielä korjailemaan tukevammaksi.

Sain vihdoin pyyhkäistyä pölyt ompelukoneesta ja nyt työn alla on keppiheppa pojulle. Ehkä se valmistuu nopeammassa aikataulussa :) Hepan ohje on Mekkotehdas -kirjasta ja silmät olen virkannut puuvilla langasta omalla ohjeella.

Täällä oli tänään huikean lämmin päivä. Itse kyyhötin päivän sisällä ja ihastelin auringon paistetta ikkunoiden läpi. Kesä alkaa hiljalleen näyttäytymään, ihanaa!

Puinen yllätys

Posti toi viikko sitten kivan yllätyksen meidän pienimmälle. Jännityksellä avattiin paketti ja sieltä paljastui ihanat puiset Ooh noon palikat, joissa on numeroita ja kirjaimia. Meidän pienin on juuri tällä hetkellä siinä iässä, että palikoilla leikkiminen on tosi hauskaa ja siinä leikkiessä saattaa mennä tovi jos toinenkin. Eli yllätys oli kyllä mieluinen. Ja en voi kieltää, ettenkö nähnyt mielessäni näitä heti myös sisustuselementtinä lastenhuoneessa, erilaisissa kuvauksissa ym. 

Olen juuri lähdössä ystäväporukalla viettämään iltaa. Viime kerrasta onkin jo hetki, joten tiedän tämän tekevän vain hyvää. Huomenna lupaan näyttää teille minun viimeisimmän DIY -projektin, jota jo hieman vilauttelinkin Instan puolella.

Oikein ihanaa viikonloppua!

Ihana valo - joka paljastaa kaiken!

Kylläpäs sitä onkin nauttinut lisääntyneestä auringonvalosta. Viikonloppuna valo oikein tulvi sisälle ja samalla kyllä paljastui pölyt ja muut mukavuudet. Pakko oli siis tehdä perusteellisempi siivoaminen ennen ystävien sekä appivanhempien saapumista meille. Siinä siivoilujen ohella innostuin ottamaan kuvia meiltä vähän eri kuvakulmista ja tulihan tuo meidän koiruuskin taas ikuistettua.

Pitkään olen pohtinyt meidän sohvan kohtaloa. Se on kulkenut meidän mukana pitkän matkan ja kohta alkaa olla aika antaa uudelle sohvalle mahdollisuus. Minkälainen se uusi sohva sitten olisi? Kovasti olen miettinyt mitä haluan ja mikä sopisi meille kooltaan, malliltaan ja tyyliltään. Tietty miehen mielipide pitää kysyä myös. Valkoinen sohva olisi aivan ihana, mutta mitenhän se kestäisi meidän menossa? Pestävät päälliset olisi siis ehdottomat. Myös vaaleanharmaa sohva olisi kiva, mutta toisaalta valkoiseen sohvaan voisi myöhemmin ostaa vaaleanharmaan päällisen vaihtelua tuomaan. Meidän sohva on ostettu Iskusta ja se on ollut kyllä todella kestävä. Nyt olen kuitenkin pohtinut hieman halvempaa mallia, koska lasten kanssa sohva kärsii varmasti, eikä tuo ihana koiruuskaan ole mikään paras kaveri sohvalle. Onneksi asian suhteen ei ole mikään kiire, mutta huomaan vaihtelevani mielipidettä useasti, joten hyvä aloittaa pohdiskelu jo tässä vaiheessa.

Ihanaa tiistai-iltaa!

Laura

Herra Krokotiili

Nyt on perinteinen keppiheppa saanut aika kovan kilpailijan, nimittäin Herra Krokotiili on tullut taloon. Tämä veikeä kaveri on Ooh noon mallistoa ja tehty käsityönä. Ja mikä hauskinta, tämän kaverin naaman saa luvan kanssa sotata, pää on nimittäin pieni liitutaulu. Aika hauska idea. Krokotiilin perässä on kätevä rulla, jota en ole koskaan ennen nähnyt yhdessäkään keppihevosessa ja rulla vaikuttaa olevan kyllä kätevä tuon pienimmän leikkiessä Herra Krokotiililla.

Yksityiskohtien ystävänä tykkään! Onhan se kiva kun lapsillekin tehdään kauniita leluja ja edes osa niistä on vähän vähemmän värikkäitä.

Lapset ovat nyt innostuneet tekemään krokotiilin kaveriksi keppiheppoja sählymailoista eli meillä on täällä aikamoinen eläintalli. Tosin lapset ilmoittivat, että talli vaan puuttuu... toiveita aiotaan esittää papalle.

Näitä ihanuuksia löytyy Ooh noon sivuilta ja sieltä löytyy myös se perinteisempi keppiheppa, mutta myös etana ja lammas. Aika hauskoja, vai mitä?

Viikko vierähtikin vauhdilla ja huomenna onkin taas perjantai... toivottavasti se on numeroon katsomatta mahtava päivä ;)

Laura

*Postaus toteutettu yhteistyössä Ooh noon kanssa

Autosta hulluna

Toivottiin meidän pienimmälle joululahjaksi potkuautoa ja juuri yksi tietty malli valkoisessa värissä oli ajatuksissa. Ne jotka ovat lukeneet blogiani pidempään, tietävät minun himoinneen kyseistä autoa jo pidempään. Miehen vanhemmat toimivat joulupukin apulaisina ja lähettivät meille useita kuvia erivärisistä autoista. Pakko oli tehdä viime hetkellä muutos värin suhteen, koska en voinut vastustaa mustaa autoa. Ja tietysti ajattelin, että ehkä se musta auto on enemmän pojunkin mieleen kuin valkoinen. Ja miten hieno se onkaan! Juuri täydellinen menopeli.

Kuulin jonkun nimeltä mainitsemattoman sanovan, että auto taitaa olla enemmän äidin sisustuselementti kuin pojan potkuauto, mutta vakuuttelin pojan innostuvan autosta yhtä paljon kuin minä. Onneksi en ollut väärässä. Autolla on nyt ajeltu tosi paljon ja myös isommat tykkäävän siitä. Eli ei se ihan vain äidille ollut :) Toki en voi kieltää, ettenkö olisi tästä aika innoissaan. Nyt myös saan viimein jättää plaston mopon ulkoleikkeihin, koska tähän asti poju on kiikuttanut sitä sisältä ulos, ulkoa sisälle.

Yritin saada pienintä herraa kuviin, mutta tämä kuski ei suostunut jäämään edes hetkeksi paikoilleen, joten jätin vauhtiviivaiset kuvat tällä kertaa julkaisematta.

Instagramissa sainkin heti vinkkiä, että moni valokuvaaja käytää tällaista autoa kuvausrekvisiittana. Ehkä minäkin yritän vielä joku kerta ottaa parempia kuvia pojasta auton kanssa tai muuten hyödyntää sitä muissa kuvauksissa, joita olen satunnaisesti harrastellut.

Mitä mieltä olette? Eikö olekin aika kiva :)

Me lähdetään tänään junalla pohjoiseen minun kotikonnuille. Niin mahtavaa! Ihan liian pitkä tauko ehti vierähtää viime kerrasta ja nyt on niin mukava lähteä reissuun. Tiedossa on varmasti paljon ystävien ja sukulaisten luona kyläilyä, ulkoilua ja toivottavasti myös mökkireissu.

Laura

Vaaleanpunainen

On vaaleanpunaisen aika ja samalla siirrytään voimakkaasti tuonne neidin valtakuntaan.

Vaalenpunaista löytyy tosiaan hyvinkin paljon meidän neidin huoneesta. Päätin kuvailla nyt pieniä yksityiskohta huoneesta. Nyt huomaan kuvissa vilahtavan useamman DIY-projektin, joista neiti tykkää edelleen todella paljon. Lupaan kuvailla huonetta jossain vaiheessa hieman enemmän.

Kuvat liittyvät haasteeseen viisi väriä, viisi päivää. Jokaisena päivänä kuuluu haastaa yksi bloggaaja mukaan. Minulla livahti eilinen ohitse salakavalasti, koska meillä oli vieraita koko viikonlopun kyläilemässä. Kävin myös hieman shoppailemassa lasten talvivaatteita ja niitä voisinkin teillä näyttää heti kun kuvattavat suostuvat tulemaan kuviin :)

Lähtisikö Jenni 2 x ILO -blogista mukaan haasteeseen?

Toivottavasti teillä oli mukava viikonloppu :)

Laura

Puujuna

Pitihän sieltä Puolan reissulta tuoda lapsille tuliaisia. Vaatteiden lisäksi tuotiin jokaiselle jokin pieni lelu. Neiti oli toivonut Monster High -juttuja ja poju Turtlesia. Ne löytyi helpolla, mutta pienimmän tuliainen ei. En halunnut ostaa mitään pilipalilelua, joka heitetään nurkkaan heti paketin avaamisen jälkeen. Onneksi kadulla tuli vastaan ihana koju, missä myytiin kaikkea kivaa vaaleasta puusta. Ja nyt kun tuo vaalea puu tuntuu pyörivän ajatuksissa vähän väliä, tämä koju oli enemmän kuin mieluinen!

Kaiken keskeltä bongattiin kaunis puujuna, joka tuntui tosi kestävältä. Edullinen hintakaan ei ollut pahasta.

Nyt Herra Huu on leikkinyt junallaan joka päivä. Iskuja ja pitkiä lentomatkoja kokenut juna on edelleen ehkä, eikä siinä näy kolon koloa. Kestävyys on siis testattu ja todettu!

Poikien huone on onneksi reilun kokoinen, joten molemmat saavat nukkua hyvin omissa päissä huonetta. Seinille en ole saanut laitettua vielä hyllyjä tai tauluja, mutta ehkä nekin löytävät paikkansa ajan kanssa. Toivottavasti kuitenkin ennen muuttoa eteenpäin :D

Me ollaan nyt kovasti yritetty ajan puitteissa puuhastella kotona ja saada paikkoja laitettua viimein valmiiksi. Pari DIY-hommaa ollaan saatu aloitettua ja ne pitäisi tässä pian saada valmiiksi. Ainakin toivon, että ne valmistuu pian. Sehän toki riippuu myös minusta :D

Sateista ja kylmyydestä piittaamatta toivottelen teille oikein ihanaa viikkoa!

Laura

Keinuhepan uusi ilme

Keipuheppa sai vihdoin viimein uuden värin pintaansa. Väriksi valikoitui yllätys yllätys niinkin ihanan tylsä väri kuin valkoinen. Kyllä nyt heposella viitsii keinua.

Heppa on pihakirppislöytö parin kesän takaa. Hinta oli hurjat 8€. Myyjän mies oli tehnyt tämän aikoinaan omille lapsilleen ja tästä syystä ihmettelin tosi paljon (mielessäni) miksi he haluavat tästä edes luopua. Heposen puu oli jo ikävästi kellastunut ja lapset olivat piirrelleet toisen kyljen täyteen taideteoksia, joten tästä syystä sen ulkonäkö ei viehättänyt. Uutta väriä toinen sai odottaa aika kauan ja viimein se inspis iski. Onneksi.

Maalit ja penselit löytyivät kotoa, joten tämä tuunaus ei muuta vaatinut kuin viitselijäisyyttä. Hepo maalattiin Tikkurilan Helmi -kalustemaalilla.

'

Hioin koko keinuhepan, jonka jälkeen maalasin pohjalleTikkurilan Otes -tartuntapohjamaalin. Sitten maalasinkin kaksi kerrosta Helmellä ja heppa oli valmis. Ilmoille heitettiin heti uusi toive, heppa tarvitsee suitset. Ne on onneksi helppo virkata lasten toivomalla värillä.

Oon kyllä tyytyväinen keinuhepan uuteen ilmeeseen. Persoonallisen näköinen heponen sopii nyt paremmin meidän sisustukseen, äiti on tyytyväinen.

Meidän neiti kävi tänään jälleen keräämässä vähän mustikoita ja metsämansikoita. Sain kutsun keittiöön herkulliselle kesäkeitolle. Alkuun tuli käsky ottaa kuva keitoista, jotka oli tarkalleen asetettu pöydälle. Sitten pääsinkin nauttimaan tästä maukkaasta vesi-mansikka-mustikka-lumihiutale?-keitosta :)

Vielä kaksi kiireistä työpäivää ja sitten onkin edessä tosi kiva viikonloppu, jota odotan jo innolla.

Kesäisen kuumia päiviä teille!

Laura

Karvakamun uusi luu

Meidän yksi perheenjäsenistä on hieman meitä muita karvaisempi ja pitkä kielisempi. Hän on rakas parsonrussellinterrierimme. Koiruus jota saa vetää hännästä, koiruus joka valtaa tyynyn heti kun päänsä siitä nostaa, koiruus joka rakastaa lämpöä ja vettä, koiruus jonka listaa voisin vaan jatkaa ja jatkaa. Hän on meidän perheen lapsista vanhin, pian 7½  -vuotias. Voitin blogiarvonnasta karvakamulleni luun. Luu onkin tällä kertaa Ludwig & Vilgotin pehmoinen kangasluu, jonka voitin  Domargård - Villa Olivia -blogista.
Kiitos paljon ♥

Meidän koiruus on hulluna erilaisiin leluihin ja leikkiminen on ihan parasta puuhaa. Leikkikaverin hänestä saa heti. 

Lelut yleensä tuhotaan hetkessä ja nyt tämä lelu pääsi heti testiin.

Pienimmällekin piti lelua kantaa, mutta...

kunnon vetoleikit onnistui vasta talon isännän kanssa.

Näissä menoissa lelulle ei tapahtunut mitään ja tuolla se näyttää edelleen ehjänä pötköttelevän. 

Ainakin minun makuun tämä lelu on paljon kivemman näköinen kuin lelut kaikilla mahdollisilla väreillä.

Ja kyllä... meidän pitäisi viedä kaveri pika pikaa trimmattavaksi tai paremmin sanottuna nypittäväksi. Koira rassu sai taas pienoisia allergiaoireita lauantaiselta kyläilyltä ystäviemme luona. Koira on nimittäin allerginen kissoille ja vehnälle. Ystävien kissaa piti kytätä koko illan ja lapsiltakin sattui putoamaan leipää lattialle. Ne piti tietenkin siivota pois, eihän niitä siihenkään voinut jättää :)

Meillä on edessä armoton kaappien tyhjennys ja tavaroiden myynti tai muulla tavalla eteenpäin laitto. Nyt alkaa kaapit olla siinä pisteessä, ettei niihin mahdu enää mitään. Tutut ja tuttavat voi rauhassa laittaa viestiä tai tulla käymään jos tulee jotain mieleen mitä tarvitsee :) Lisätilan lisäksi me tarvitaan matkakassaan täytettä... :)

Ihanaa viikkoa teille ♥

Mihin legoihin päädyttiin

Muistatteko kun pähkäilin joku aika sitten noita Legolaatikoiden värejä. En edes tiedä miksi se oli niin vaikeaa, mutta tulipas pohdittua asiaa hieman enemmän. Meille päätyi lopulta isompi 8-laatikko valkoisena ja puolet pienempi 4-laatikko mustana.

Laatikot ovat olleet käteviä, vaikka pöyjä niistä saa useammin pyyhkiä. Laatikoiden avaaminen on ollut 4veelle hieman hankalaa, mutta isosiskon avulla laatikot avautuu helposti. Ehkä se onkin ihan hyvä ettei laatikko aukea hetkessä ja kaikki legot leviä ympäriinsä. Sillä meidän 1vee on myös legoista niin kiinnostunut, isoista ja tietty myös pienistä. 

Legolaatikot tilasin Lekmer.fi -sivustolta, johon voitin lahjakortin.

Meillä koti on tällainen monen tyylin sekoitus. Ostetaan mistä tykätään ja mikä mielyttää silmää. Uutta ja vanhaa sekoitellaan rohkeasti keskenään. Poikien huone ei ole vielä remontin jälkeen saanut mitään hyllyjä tai tauluja seinälle, joten se projekti on vielä kesken.  Kuvissa vilahtaa myös ihana Walldesignin Harlekiini ABC-juliste, johon testasin tänään mustia sekä valkoisia kehyksiä. Saa nähdä kummat siihen sitten lopulta laitan, molemmat kun sopii hyvin.

Loppuun vielä muutama yksityiskohta huoneesta.

Palloja meiltä löytyy todella paljon, lähes kaikista mahdollisista pallolajeista. Ne ovatkin molempien poikien lempileluja. Pallo on vaan paras :) Ainoa huono puoli on, että niitä myös lojuu ympäriinsä taloa ja niiden piilottaminen onkin hankalampi homma.

Loppuun on pakko laittaa vinkkiä kaikille Turun seudulla oleville sisustus- ja lifestylebloggaajille. Nyt Projekti Verkaranta -blogin Jutta sekä Arjen timantteja -blogin Anu ovat päättäneet koota tämän alueen bloggaajia yhteen ja ensimmäinen tapaaminen olisi tiedossa jo kesän alussa. Kaikki siis ilmottautumaan Jutalle tai Anulle huhtikuun loppuun mennessä. Jos et itse ole täältä tai et ole bloggaaja, mutta tuttusi on, niin ilmoita hänelle tapaamisesta. Olisi mahtava saada iso joukko kasaan! Aiheesta enemmän näiden leidien blogeista.

Ilmottautua voit lähettämällä mailia

Jutta / projekti.verkaranta (at) gmail.com

Anu / arjentimantteja (at) gmail.com

Ehkä nähdään siellä!