lauantai 31. elokuuta 2013

Keittiön ja olohuoneen mietintää

Minulla on normaalista poikkeava viikko meneillään. Nyt vauvan syntymän jälkeen en ole juuri työjuttuja miettinyt, mutta nyt olen taas aktivoitunut ja uudet koulutukset ovat mielessä. Koulutuksissa on pakko jatkuvasti käydä, koska haluan olla ammatissani hyvä ja oppia uutta. Olin siis torstaina koulutuksessa Somerolla ja huomenna aamulla hyppään työkaveriporukan kyytiin ja suuntaamme Helsinkiin koulutukseen. Jotenkin hyppäys perhearjesta työelämän juttuihin tuntuu niin jännittävältä. Onneksi lapset saavat olla isin kanssa ja heillä onkin suunnitelmissa leipoa pullia ja syödä muutenkin herkkuja. Eli viettää leppoisaa kotipäivää. Minä siis suuntaan rintapumppuni kanssa koulutukseen ja aina aika ajoin sulkeudun vessaan :) (toivottavasti paikalta löytyy jääkaappi, jotta saan kaiken talteen).

En ole pahemmin kuvannut meidän keittiötä tai olohuonetta. Keittiö on meillä kyllä se paikka missä pyöritään ja hyöritään, koska mieheni rakastaa ruoanlaittoa ja minä leipomista. Minä saan siis olla aika onnekas , koska pääsen usein nauttimaan hienoista uusista ruokakokeiluista. Tällä viikolla kokkailuista ovat vastanneet meidän 5vee ja 3vee. Telkusta kun on tullut Junior Masterchef , on meilläkin intouduttu kokkailemaan. Tällä hetkellä keittiömme on hieman liian pieni meidän perheen tarpeisiin. Lisäksi minulla taitaa olla noita astioitakin aika paljon. Haaveilen siis jatkuvasti uudesta keittiöstä.



Olohuone kaipaa uudistusta. Haavena onkin vaihtaa sohva ja nojatuoli uusiin, mutta vielä me joudutaan niitä hetki katselemaan. Nämä nykyiset ovat meitä palvelleet jo kauan, koska ostin ne ensimmäiseen asuntooni. Silti ne ovat edelleen suhteellisen hyvässä kunnossa. Uudistuksella kaipaan hieman tyylin vaihtoa ja erityisesti nojatuolin ja rahin punainen väri ovat alkaneet kyllästyttämään. Punainen väri kun oli jossain vaiheessa niin minun juttu. Mattokin menee vaihtoon ja uusi onkin jo ostettu, enkä malta odottaa sen saapumista!

Sohvapöytä on aarteeni. On kyllä aika iso ja pienemmälläkin pärjäisi, mutta olen sen saanut vanhemmiltani. Se on täyttäpuuta ja ostettu Tukholman messuilta. Lisäksi siihen on vuosien varrella tullut muistoja koirasta (kulmat jyrsitty) ja lapsista (kynän jälkiä). Jotenkin nuo elämisen jäljet ovat vain parantaneet pöytää. Voi kyllä olla, että joudun sen jossain vaiheessa käsittelemään uudelleen.

Miehen kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen kaiutin sarjan kanssa, että se menee myyntiin. Ei olla sitä nyt hetkeen tarvittu, joten hyvä laittaa se kiertoon.



Mutta tälläistä meillä, nyt on pakko mennä sitä unta hakemaan!

Mukavaa viikonloppua!!!




8 kommenttia:

  1. Hei,punainen nojatuoli on piristys muuten vaalealle kodille! Ihana koti! ..Täytyy kertoa meidän kaiuttimista: Mies osti meille isot ja ruskeat kaiuttimet ( en ymmärrä miksei valkoisia...) ja minä päällystin ne muovilla-nyt ne ovat valkoiset :-) en silti vieläkään tykkää kaiuttimista...En edes haluaisi televisiota olohuoneeseen :-D Terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta että vaalealle punainen on piristys, aika kauan jo tätä vaan katsonut. Mulla on aina vaan vaikeus luopua tavaroista, huonompi juttu. Eihän kaiuttimet kauniita ikinä ole, miehet tosin on ihan toista mieltä. Me ei tosiaan olla noita nyt käytetty eli päätettiin että laitetaan kiertoon. Turhaan ne tuossa meillä pölyttyy.

      Poista
  2. Vastavierailulla :) Täällä kans yks, joka haaveilee uudesta sohvasta. Uus on jo katottuna, budjetti ei vaan vielä kestä joten sinnitellään entisellä.. Meillä kaiutinongelma ratkaistiin niin, että mies upotti elementit seinään ja koteloi. Nyt on paljon huomattomammat kuin ennen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo uusi sohva pitää kyl kohta hankkia. Hieman vain tämä äippälomalla olo tosiaan tätä osteluintoa latistaa :) noh ku lapset pieniä niin taidan tällä kertaa kääntyä Ikea puoleen. Nuo hankin iskusta ja seuraavat vastaavat kalliit hommaan sit ku lapset on isompia :)

      Poista
  3. Täällähän näyttää oikein viihtyisältä. Punainen on piristävä, mutta tunnistan hyvin tuon tuneen, kun jotakin on katsellut turhan pikään. Mun teinivaiheen väri oli vihreä, ja kun aikoinaan muutettiin miehen kanssa yhteen, meillä oli KAIKKI vihreää. Olin kerännyt pienestä pitäen astiasarjoja, ja kaikki oli vihreää. Huonekaluista, matoista, verhoista ja vihreistä sisustusesineistä pääsi kyllä hiljalleen eroon värin vaihtuessa, mutta vasta vuosi sitten maltoin lopullisesti luopua viimeisistä vihreistä astioista. Ellei anoppi olisi niitä itselleen halunnut, en olisi varmasti malttanut vieläkään luopua - niitä oli kuitenkin keräilty pieni elämä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hauska tuo vihreä kausi, muistan hyvin kun monella oli sininen kausi, se oli mulla onneks vain vessassa ja ehkä jossain keittiön jutussa. Astiat menee edelleen hyvin, onneksi en ostanut sillon punaisia. Tosin se menee piristeenä ja onhan joulu jolloin kyllä punaista tulee. Ehkä tuosta tulee mun joulumatto ;) keittiössä mun kaikki kalliit Kitchen aidit on punaisia ja niistä en luovu vaikka väri alkais ahdistaa.

      Poista
  4. Kivan näköistä! :)

    Miullakin oli omassa ensimmäisessä ja meidän ekassa yhteisessä asunnossa punainen kausi... Punaisia huonekaluja ei ollut, mutta kaikenmaailman kipot, kupit, tekstiilit ja sisustustustavara kyllä. Nyt olen myynyt niitä pois, koska vaikka punainen on ihanan lämmin väri, niin en jotenkin jaksa katsella sitä meillä kotona. Paitsi jouluna. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mullakin on kyllä muuten tuo punainen hävinnyt. Keittiössä vaan tosiaan nuo kodinkoneet mut tällä hetkellä esillä ei oo ku vedenkeitin ja leivänpaahdin. Kahvinkeitin on jo eri sorttia :)

      Poista

Kiitos kivoista kommenteista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...