keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Täysillä vai jarrutellen?


Usein kuvittelee asioiden menevän tietyllä kaavalla, suunnitellusti, mutta ehkä hieman omalla painollaan. Tämä pätee moneenkin asiaan ja tapahtumaan, vaikka usein pitäisi vain antaa asioiden mennä, elää aina juuri sitä hetkeä, nauttia täysin rinnoin ja vaikka kaatua välillä rähmälleen, koska sieltäkin voi nousta aina ylös. 

Usein saattaa myös palata pohtimaan `mitä olisin voinut tehdä toisin` tai `mikä meni pieleen`, mutta jos ei koskaan uskalla kokeilla omia rajojaan tai tulla ulos mukavuusalueelta, saattaa jäädä hienoja asioita kokematta ja tärkeitä hetkiä elämättä. Ihmiset miettivät liikaa mitä jos, mitä sitten, no ei kuitenkaan kannata...

Tuttua?

Älkää säikähtäkö, meillä on kaikki hyvin. Sitä vain alkaa välillä pohtimaan asioita hieman syvemmin, omalta ja muiden ihmisten kannalta. Välillä kannattaakin jarrutella, mennä hiljalleen, rauhassa. Ja välillä taas revitellä. Jokainen kuitenkin tekee virheitä elämässään, halusi tai ei. Toisten arvosteleminen on helppoa, vaikka välillä pitäisi osata tutkia ihan sitä omaakin elämää ja asioita mitä tekee omassa elämässään oikein ja mitä ehkä väärin.


Meidän pienin muru, jolla myös taitoa tehdä nopeita ratkaisuja ;)

Jäin eilen pohtimaan omia pieniä ja myös hieman isompia valintoja. Olisinko illan koneella, vai nukahtaisinko pienimmän viereen iltasadun jälkeen. Valitsin jälkimmäisen ja  jet lagin siivittämänä en saanut enää herättyäni unta, vaan kukuin hereillä. Mietin myös ystäviäni, miten ihania ihmisiä olen saanut elämääni ja kuinka monelle pitäisi pystyä myös arjen kiireiden keskellä antamaan huomiota. Välillä en löydä oikeita sanoja ja välillä ne oikeat tulevat ulos juuri oikeaan aikaan, silloin kun ystäväni niitä tarvitsevat. 

Onneksi olen osannut valita monta kertaa oikein, vaikka moni muu vasta aloittaisi siinä vaiheessa harkitsemaan asiaa. Minä olen antanut mennä ja kokeillut siipiäni, välillä tietysti kompuroiden. Olen hetken mielijohteesta lähtenyt ulkomaille töihin, matkustellut ja nähnyt maailmaa. Muuttanut useamman kerran niin ulkomaille kuin eri puolille Suomea. Nykyään teen kaiken perheeni kanssa, aikaisemmin yksin. Olen löytänyt viereeni ihmisen, joka on loppujen lopuksi hyvin samanlainen kuin minä. Välillä toinen on jarru ja toinen taas kaasu, välillä taas toisin päin. Olenkin hyvin onnellinen, että maanantaina tuli täyteen 8 vuotta siitä kun menimme lähes salaa naimisiin, vain lähimpien läsnäollessa. Päätös naimisiin menosta tehtiin pari viikkoa aikaisemmin eli silloinkaan ei paljon asiaa pohdittu (toki oltiin kihloissa ja päätös naimisiin menosta oli tehty, mutta mitään päivää/vuotta ei oltu päätetty). Tehtiin vain se mikä tuntui hyvältä. Onneksi se sama päätös tuntuu edelleen hyvältä.

Suosittelen siis kokeilemaan niitä omia siipiään, rikkomaan rajoja ja välillä kompastumaan. Liian suunniteltu, ennalta arvaamaton voi joskus olla aika tylsääkin. Kaikille tällainen ei tosin sovi, mutta välillä taas voi yllättyäkin positiivisesti. Itse taas opettelen tiettyjen asioiden suhteen pohtimista, ennen ryntäämistä nopeisiin ratkaisuihin, jotka voivat myöhemmin harmittaa.

24 kommenttia:

  1. Ihana postaus ja hyviä pointteja nostit esiin. <3 Onnea vuosipäivän johdosta <3

    VastaaPoista
  2. Paljon hienoja ajatuksia <3 Halit sinne !!!

    VastaaPoista
  3. Hyviä ajatuksia! Itselleni olisi nyt tärkeää löytää sitä kaasua, ja rohkeutta astua liiankin tutuista ympyröistä vähän ulommas. Saas nähdä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämä sai sinut ottamaan jonkinlaisen askeleen eteenpäin <3 usein sitä jää junnaamaan paikoilleen, vaikka tietyissä asioissa voisi uskaltautua muutokseen :)

      Poista
  4. Juuri näin <3 Onnea vuosipäivästä <3 Minä taas tunnun olevan liiankin jahkaileva. Mihin se spontaanius on kadnnut? Pitää ehkä höllätä juurikin sen suunnittelemisen kanssa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Minä pähkäilen vähän erikoisten asioiden suhteen, kuten sohva, matto ym. Mutta muuten teenkin sitten älyttömän nopeita ratkaisuja ja päätöksiä, joita en yleensä joudu katumaan. Voin hyvin myös hypätä kolmen lapsen ja koiran kanssa autoon ja ajaa läpi Suomen. Ei tunnu yhtään missään :D toki lasten riidat, mutta niihinkin on keinonsa :D

      Poista
  5. Kannattaa olla oman elämänsä sankari, eikä haittaa vaikka joskus siirtyy pois sieltä mukavuusalueelta.

    VastaaPoista
  6. Kauniita ajatuksia ja sanoja <3 Haleja ja paljon onnea!

    VastaaPoista
  7. Ihana postaus! Hyvää synttäripäivää ♡

    VastaaPoista
  8. Ihana kirjoitus. Vähän samasta vasta kirjoitin ja aikeissa jatkaa vielä hiukan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kävinkin lukemassa sinun kauniin kirjoituksen!

      Poista
  9. Kannattaa uskaltaa! Hyvä sinä, hyvä te! ♥

    VastaaPoista

Kiitos kivoista kommenteista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...