Puuttuva palanen

Oletteko huomannut kuka on puuttunut meidän menosta jo hetken aikaa? Mitään pahaa tai radikaalia ei ole tapahtunut, mutta meidän karvainen kaveri on ollut nyt lähes koko remontin ajan hoidossa vanhemmillani. Aika ei vain ole riittänyt Bumban hoitamiseen ja tuntuu ettei vanhempani edes kovin mielellään koirasta luovukaan. Tämä viikko ollaan kuitenkin halailtu ja pussailtu urakalla kun koiruus palasi kotiin. Vaikka Bumba kävi kotona tuon tuosta ja me taas häntä moikkaamassa, ikävä ehti kasvaa aika valtavaksi. Nyt on siis perhe koossa ja puuttuva palanen palannut paikalleen... nukkumaan jalkoihini <3

Leppoisaa tulevaa vapaapäivää <3

Kesä loppui

No nyt se sitten loppui, kesä nimittäin. Huomenna alkaa syyskuu ja lämpimät päivätkin alkaa olla historiaa tai ainakin ne kovaa vauhtia vähenevät. Tämä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa meidän fiiliksistä...

Kommenteihin vastaaminen laahaa tällä hetkellä kovasti perässä, koska olen paiskunut aika kovasti töitä (hetken maltoin tehdä osa-aikatyötä) ja vapaa-ajat ovat menneet lasten juttujen kanssa. Viikonloppuna olisi ollut aikaa, mutta taisin juuttua niiden sisustuslehtien pariin ja muuten heilua maalisudin kanssa :) Lupaan kuitenkin vastailla kaikkiin piakkoin!

Muistakaa käydä osallistumassa käynnissä olevaan arvontaan, jossa voi voittaa itselleen lipun Habitare-messuille Helsinkiin.

Lämpöistä elokuuta ;)

Asiasta ja asian vierestä

Kiireinen työviikko alkaa olla lopussa, työt ovat lähteneet hyvin käyntiin ja olen viihtynyt hyvin. Nyt alkaa hiljalleen huomaamaan kuinka lapset ovat kotiutuneet ja ikävä on hieman helpottanut. Uusia kavereita on tullut kivasti ja syksyn harrastuskalenteri alkaa täyttymään. Eilinen jalkapallo peli ja tämän päivän treenit olivat loistavat ja nuori herra oli enemmän kuin mielissään. Meidän 2vee taas oli enemmän kiinnostunut maassa juoksevista muurahaisista kuin pallosta, samoin taisi olla kaikki muutkin pelikaverit. 

Nappasin meidän Bumbasta taas vaihteeksi muutaman kuvan. Nyt vasta tajusin ettei meidän koira juurikaan leikkinyt edellisessä kodissa. Nyt taas palloleikit kiinnostaa vähän liikaakin. Vanha koira on selkeästi virkistynyt ja pirteä. 

Lauantaina saammekin ystäväperheen Turun seudulta kylään. Niin mukava, että ystävät jaksavat silti tulla meitä moikkailemaan vaikka muutettiinkin tosi kauas.

Vaihteeksi tällainen röpinäpostaus, asiasta ja asian vierestä :)

Ikävä

Vaikka lomailu onkin ihanaa, tuo se mukanaan aina valtavan ikävän. Tiedettiin jo ennen matkalle lähtöä, että edessä on varmasti ikävöintiä ja niinhän sitä onkin ollut. Nimittäin meidän perheen "esikoista", meidän koiruusvauvaa tai vanhushan tuo taitaa jo olla. Niin ihana kaveri ja söpökin vielä. 

Koiruus on saanut olla loisto hoitopaikoissa koko loman ajan ja hänellä on tainnut olla koko ajan oikein leppoiset oltavat. Ainakaan se ei ole kuulemma meitä ikävöinyt. Ja en kyllä yhtään epäile sitä, koska kaikki kuvat, jotka olemme saaneet ovat kielineet suuresta määrästä nautintoa. Sohvalla kellimistä ketarat ojossa kohti kattoa, lenkeillä käyntiä hienoissa maisemissa ja kirmailua vapaalla jalalla. Mikäs sen mukavampaa. Iso kiitos siis teille rakkaat ystävät <3

Enpäs ole veijarin nimeä täällä moneen kertaan huudellut. Saanen esitellä teille Bumban <3

Koira, joka on allerginen kissoille ja hiirille :) (plus loputon lista)

Vielä jonkin aikaa seuraavaan tapaamiseen...

Ihana valo - joka paljastaa kaiken!

Kylläpäs sitä onkin nauttinut lisääntyneestä auringonvalosta. Viikonloppuna valo oikein tulvi sisälle ja samalla kyllä paljastui pölyt ja muut mukavuudet. Pakko oli siis tehdä perusteellisempi siivoaminen ennen ystävien sekä appivanhempien saapumista meille. Siinä siivoilujen ohella innostuin ottamaan kuvia meiltä vähän eri kuvakulmista ja tulihan tuo meidän koiruuskin taas ikuistettua.

Pitkään olen pohtinyt meidän sohvan kohtaloa. Se on kulkenut meidän mukana pitkän matkan ja kohta alkaa olla aika antaa uudelle sohvalle mahdollisuus. Minkälainen se uusi sohva sitten olisi? Kovasti olen miettinyt mitä haluan ja mikä sopisi meille kooltaan, malliltaan ja tyyliltään. Tietty miehen mielipide pitää kysyä myös. Valkoinen sohva olisi aivan ihana, mutta mitenhän se kestäisi meidän menossa? Pestävät päälliset olisi siis ehdottomat. Myös vaaleanharmaa sohva olisi kiva, mutta toisaalta valkoiseen sohvaan voisi myöhemmin ostaa vaaleanharmaan päällisen vaihtelua tuomaan. Meidän sohva on ostettu Iskusta ja se on ollut kyllä todella kestävä. Nyt olen kuitenkin pohtinut hieman halvempaa mallia, koska lasten kanssa sohva kärsii varmasti, eikä tuo ihana koiruuskaan ole mikään paras kaveri sohvalle. Onneksi asian suhteen ei ole mikään kiire, mutta huomaan vaihtelevani mielipidettä useasti, joten hyvä aloittaa pohdiskelu jo tässä vaiheessa.

Ihanaa tiistai-iltaa!

Laura

4. ★ Stressitöntä odotusta, onko sellaista?

Joulu on jännää aikaa, lapset odottavat yöllä piipahtavaa tonttua, jouluaattoa sekä tulevia lahjoja. Aikuiset taas toivovat ajan pysähtyvä, stressin ja kiireen katoavan. Joulu on aikaa jolloin saa luvan kanssa nautiskella tunnelmasta kynttilänvalossa glögilasi kädessä. Kuitenkin joulu luo paineita, lahjat tulisi olla ajoissa valmiina, joulukortit matkalla ja kotikin siistinä. Me toivotaaan pystyvämme pitämään joulunaika stressittömänä, vaikka se saattaakin olla vaikeaa. Olen loppujen lopuksi todella kova stressaamaan kaikesta. Miten taltutan stressin? Miten ajoitan kaiken oikein, ettei tulisi kiirettä? Olenko jo myöhässä? Monen monta kysymystä, joihin ei ole varmaan sitä oikeaa vastausta. Pienten lasten äitinä moni asia jää helposti roikkumaan ja asiat tapahtuvat viime hetkellä. Lasten asiat ja perusarjen pyörittäminen menee kaiken edelle. Ehkä siis juurikin tästä hetkestä nauttiminen on avain stressittömyyteen. Antaa asioiden vaan mennä omalla painollaan.

Tänäkin vuonna päätimme mennä siitä mistä aita on matalin ja otimme jälleen lapsista kuvan joulukortiksi. Vielä kun he ovat hetken pieniä, voimme tehdä näin. Tänä vuonna me ei mietitty sen enempää kuvausrekvisiittaa tai muutakaan. Siitä vain lapset sohvalle ja alle 5 minuuttia kuvien räpsimistä. Ei stressiä, ei liikaa paineita, juuri hyvä <3 Ehkä yksi onnistunut kuva, mutta se olkoon se täydellisin kuva.

Kurkin vuoden takaista postausta, muistin tuon hetken kuin se olisi ollut eilinen. Vaikeuksia pitää kaikki kuvassa ja vielä tyytyväisinä. Lopulta kuva oli mitä ihanin, turhaa siis sitäkin stressasin.

Aika kuluu, kaikki helpottuu ja ehkä stressikin vähenee... 

Miten te välttelette joulustressiä?

Laura

Koirulin puuhia

Meillä asuu hännän heiluttaja, tyynyn valtaaja, karvoittaja, kerjäläinen, veikeä vesseli ja ennen kaikkea kaveri.

Nappasin muutaman kuvan meidän koiruudesta, tietysti lempipuuhissaan :) 

Onhan noita lempipuuhia paljon enemmänkin leikin ja ulkoilun merkeissä, mutta tässä kaksi hyvin kuvaavaa päivittäistä puuhaa.

Koti jatkuvasti täynnä karvoja, olisko kenties aika mennä trimmaajalle :)

Leppoisaa iltaa!

Laura

Uuden olkkarin ilmettä

Uudessa kodissa alkaa hiljalleen tavarat löytämään paikoilleen, vaikka aika vaiheessa tämä vielä on. Viikonlopun päätin kuitenkin vain olla lasten kans kotona ja sain hieman laitettua tavaroita paikoilleen. Olohuone, niin kuin muutkin huoneet ovat vielä hyvin vaiheessa. Päätin nyt kuitenkin muutaman kuvan ottaa teille, jotta pääsette vähän selville miten me nykyään asustellaan.

Matto ja verhot puuttuu, lipastoille on vaan nostettu tavarat laatikoista, sen enempää sisustamatta. Muistelimme olhuoneen olevan hieman isompi, mutta eipäs ollutkaan. Juuri ja juuri saimme tavarat tänne mahtumaan, vaikka aika paljon edellisestä olohuoneesta karimmekin huonekaluja. Sohvapöytä on liian iso tilaan, mutta saa luvan mahtua tuohon, ellen sitten jotain kivaa löytöä tee. Ilme alkaa olla just ihanan vaalea, valkoinen lattia tekee paljon! Toki kaipaan vähän kontrasteja, mutta enköhän niitä saa hiljalleen laitettua. Jos maltan :)

Verhojen kanssa tulee varmaan vähän ongelmia, koska huone on suht korkea ja verhotankojen tilalle on asennettu verhokiskot. Ne näyttävät olevan ihan katon rajassa kiinni, joten aiemmat verhot voin huoletta unohtaa. Saa siis nähdä koska teen asian suhteen jotakin.

Yritin turhaan saada koiruutta pois kuvista, sain vain syyttäviä katseita puoleeni. Kun sain karvakaverin pois sohvalta ja pääsin kameran kanssa asemiin, oli koira jo palannut takaisin sohvalle. Just.

Kerroinkin teille, että muutamat tapetit mulla häiritsee ja yksi näkyy tässä. Musta on ihan jees, mutta tuo kuvio ei meille oikein sovi. Edellisten asukkaiden tässä asuessa tapetti näytti hyvältä. Se sopi heidän tyyliinsä just eikä melkein. Voi siis olla, että alan tapetin repimishommiin heti kun saan muuten paikat laitettua. Mitään suurta en aio tehdä, koska ei me kuitenkaan tässä kauan tulla asumaan.

Tällaista siis meillä :) Nyt on hakusessa uudet ruokapöydän tuolit. Haaveilemani tuolit taitaa olla meille liian matalat. Ehkä etsin mielummin uudet tuolit kuin uuden miehen lyhyemmillä jaloilla :D ja pöytääkin pitäisi madaltaa...

Mukava kun niin moni on jo löytänyt tiensä ihanaan Saana ja Olli -arvontaan. Jos et ole vielä osallistunut arvontaan, niin käyhän kommentoimassa tähän postaukseen.

Oikein ihanaa sunnuntai-iltaa!

Laura

Nyt se on valmis! Lipaston uusi ilme

Huomasin juuri, että blogini täyttää vuoden kahden päivän päästä, hui! Aika on hurahtanut hurjan nopeaa ja olen nauttinyt tästä puuhasta enemmän kuin edes kuvittelin blogia aloitellessa. Ilme on muuttunut selkeämmäksi, sisustusintoa on tullut rutkasti lisää, mieli on muuttunut useampaan otteeseen, kotia haluttaa laittaa jatkuvasti ja pää on edelleen täynnä tuhat ideaa (olisipa vain enemmän aikaa ja rahaa). 

Haluan järjestää teille jonkinlaisen kivan arvonnan synttäreiden kunniaksi. Nyt pitääkin alkaa miettimään mikä se kiva juttu olisi :)

Nyt itse asiaan, vihdoin sain yhden pitkään suunnitellun projektin valmiiksi. Meidän eteisen lipasto on odottanut uutta ilmettä jo pitkään ja nyt vihdoin sain sen maalattua ja nupit vaihdettua. Ja kylläpäs ilme kirkastui.

Lipaston päälle kävin hakemassa pihalta pensaasta pari kukkivaa oksaa. Pensasta pitäisi muutenkin hieman siistiä, joten nyt on hyvä syy leikellä oksia sisälle... ja tuoksukin on kerrassaan huumaava! Mulle ei tule nyt mieleen mikä pensaan nimi on, mutta kertokaa te jos tiedätte.

Lipasto maalattiin Helmi kalustemaalilla (puolihimmeä) ja vetimiksi laitettiin Indiskasta ostetut posliiniset nupit, 

jotka esittelin aiemmin jo täällä.

Tässä vielä ennen kuva. Ei paha, mutta kaipasi uutta ilmettä. Kellastunut kansi, läpikuultavat keltaiseksi menneet oksat eivät miellyttäneet silmää. Vielä pitäis keksiä jotain noihin maitolasi-ikkunoihin. Mietin liitutaulutarraa tai jotain nättiä paperia tai tapettia. Ideoita otetaan vastaan. En vaan tykkää kun kaikki tavarat näkyy läpi.

 Ja viimeiseksi on pakko laittaa kuva meidän tai minun arkihaasteesta! Kerroin aikasemmin kuinka koiruus valtaa aina MINUN tyynyn. Pääsin kameran kanssa yllättämään tämän nautiskelijan ihan itseteossa!

Eilen kerroin kivasta mailista minkä sain. Minua pyydettiin radioon kertomaan käsillä tekemisestä, DIY-jutuista ja kaikesta puuhastelusta. Olisipa ollut kiva päästä tuonne, mutta näin nopealla varotusajalla en pystynyt tuonne lähtemään. Toivottavasti joku muu innokas käsillä tekijä pääsee sinne huomenna :)


Kyllä tämä ihana lämpö on vaan kivaa! Toki töissä menee päivät, mutta aina välillä tulee ulkona piipahdettua. Tänään söin lounaan ulkona, olipas vaan mukavaa! Aivan kuin ulkomailla olis ollut.


Mukavia päiviä!

Karvakamun uusi luu

Meidän yksi perheenjäsenistä on hieman meitä muita karvaisempi ja pitkä kielisempi. Hän on rakas parsonrussellinterrierimme. Koiruus jota saa vetää hännästä, koiruus joka valtaa tyynyn heti kun päänsä siitä nostaa, koiruus joka rakastaa lämpöä ja vettä, koiruus jonka listaa voisin vaan jatkaa ja jatkaa. Hän on meidän perheen lapsista vanhin, pian 7½  -vuotias. Voitin blogiarvonnasta karvakamulleni luun. Luu onkin tällä kertaa Ludwig & Vilgotin pehmoinen kangasluu, jonka voitin  Domargård - Villa Olivia -blogista.
Kiitos paljon ♥

Meidän koiruus on hulluna erilaisiin leluihin ja leikkiminen on ihan parasta puuhaa. Leikkikaverin hänestä saa heti. 

Lelut yleensä tuhotaan hetkessä ja nyt tämä lelu pääsi heti testiin.

Pienimmällekin piti lelua kantaa, mutta...

kunnon vetoleikit onnistui vasta talon isännän kanssa.

Näissä menoissa lelulle ei tapahtunut mitään ja tuolla se näyttää edelleen ehjänä pötköttelevän. 

Ainakin minun makuun tämä lelu on paljon kivemman näköinen kuin lelut kaikilla mahdollisilla väreillä.

Ja kyllä... meidän pitäisi viedä kaveri pika pikaa trimmattavaksi tai paremmin sanottuna nypittäväksi. Koira rassu sai taas pienoisia allergiaoireita lauantaiselta kyläilyltä ystäviemme luona. Koira on nimittäin allerginen kissoille ja vehnälle. Ystävien kissaa piti kytätä koko illan ja lapsiltakin sattui putoamaan leipää lattialle. Ne piti tietenkin siivota pois, eihän niitä siihenkään voinut jättää :)

Meillä on edessä armoton kaappien tyhjennys ja tavaroiden myynti tai muulla tavalla eteenpäin laitto. Nyt alkaa kaapit olla siinä pisteessä, ettei niihin mahdu enää mitään. Tutut ja tuttavat voi rauhassa laittaa viestiä tai tulla käymään jos tulee jotain mieleen mitä tarvitsee :) Lisätilan lisäksi me tarvitaan matkakassaan täytettä... :)

Ihanaa viikkoa teille ♥

Arkikuvahaaste : 1/5 Kahdestaan

Sain kiva arkikuvahaasteen Ripaus tunnelmaa -blogin Heidiltä, kaunis kiitos tästä!

Tätä haastetta on ollut mukava seurata monissa blogeissa ja päätin siihen itsekin tarttua. Meillä oli pienimmän murun kanssa aika erikoinen viime viikko, koska olimme keskiviikosta saakka kahdestaan. Teimme kaikkea kivaa yhdessä, mutta otettiin myös aika rennosti. Saimme muun perheen reissusta kotiin maanantai-iltana ja siitä johtuen blogissakaan en ehtinyt piipahtaa. Olen nauttinut rakkaiden seurasta.

Nappasin viikonloppuna kuvia pienen miehen touhuista ja tässä niistä muutamia.

Kuvat tais paljastaa, ettei me ihan kahdestaan kotona oltu :)

Vaunulenkiltä nappasin meille pajunoksia ja kiikutin ne sisälle. Ovat nyt ainakin näyttävästi olohuoneessa paraatipaikalla. Koristeita ne kyllä huutavat. Tuntuu pääsiäiskoristeiden teko tänä vuonna venyneen aika pitkälle. Minun askartelukaveri on ollut reissussa, joten en ole yksin viitsinyt hommaan ryhtyä. Ehkä vielä ehditään :)

Unohdin Ikea-haasteen laittaa viimeksi eteenpäin, joten en tee samaa virhettä tämän haasteen kanssa. 

Haasteen tarkoituksena on ottaa viitenä päivänä kuvia omasta arkielämästä ja haastaa jokaisena päivänä yksi bloggaaja mukaan.

Tänään haastan mukaan Vaniljahousen Niinan. Jos vaikka innostut lähtemään haasteeseen mukaan.

Nyt on Instagram vienyt minut ihan mennessään, ihana paikka! Kauniita kuvia näkee tuon tuosta. Kivaa on ollut myös nähdä pieniä kurkistuksia monien elämään blogien takana. Leppoisaa kotiarkea ♥ 

Uusia tuttavuuksiakin on tullut vastaan vaikka kuinka paljon.

Tervetuloa seuraamaan Heinässä heiluvassa -blogia myös Instagramin puolelle!